Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen urheilijarahastoon siirrettävien varojen enimmäismäärän korottamisesta 30 prosenttiin urheilutulosta ja samalla enintään 50.000 euroon vuodessa. Valiokuntakäsittelyssä pykälään lisättiin vielä mahdollisuus erityisestä syystä tulouttaa rahastoon siirretyt varat nopeammin kuin viiden vuoden aikana. Uudet säännökset tulevat voimaan vuoden 2004 alusta.
Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset otettiin tuloverolakiin vuonna 1999. Säännösten mukaan urheilija voi urheilu-uransa jälkeistä aikaa silmällä pitäen siirtää urheilijarahastoon verotta osan urheilemisesta saamistaan tuloista. Rahastoon siirretyt varat purkautuvat ja tulevat verotetuiksi urheilu-uran päättymisen jälkeen vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden aikana.
Urheilijarahastolla urheilijat voivat varautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan. Alkuperäisten säännösten mukaan urheilijat voivat siirtää urheilijarahastoon verovapaasti enintään 20 prosenttia urheilemisesta kotimaassa saamiensa bruttotulojen määrästä. Lisäksi siirron enimmäismäärä on vuotta kohti 25.000 euroa. Jotta urheilutulon rahastointi olisi ylipäätään mahdollista, on urheilijan saaman urheilutulon oltava vähintään 9.400 euroa vuodessa. Tätä pienemmillä tuloilla verovapaata rahastointia ei voi lainkaan käyttää.
Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset ovat toimineet melko hyvin. Eräissä tapauksissa urheilijarahastoon siirrettävät enimmäismäärät ovat kuitenkin osoittautuneet alhaisiksi. Erityisesti jääkiekkoilijoiden kohdalla on julkisuudessakin pohdiskeltu varsin laajalti Ruotsissa käytössä olevien korkeampien enimmäismäärien merkitystä parhaiden pelaajien siirtymiseen SM-liigasta Elitserieniin.
Hallituksen muutosesitys
Hallituksen antamassa esityksessä ehdotettiin, että urheilutulosta voitaisiin jatkossa siirtää verovapaasti urheilijarahastoon enintään 30 prosenttia urheilutuloista. Lisäksi siirron enimmäismääräksi ehdotettiin 50.000 euroa vuodessa. Esityksen perustelujen mukaan tavoitteena on, että menestyvät mutta vain verrattain lyhyen aikaa hyvin ansaitsevat urheilijat voisivat nykyistä paremmin varautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan.
Hallituksen esityksen tavoitteisiin on helppo yhtyä. Urheilu-ura on varsinkin huipputasolla useasti varsin lyhyt, jolloin muutaman hyvän vuoden tulojen tasoittamista uran jälkeiseen aikaan voidaan pitää kohtuullisena. Nähtäväksi jää, onko uusilla säännöksillä jääkiekkopiirien toivomaa vaikutusta Ruotsiin suuntautuvan pelaajavirran hillitsemisessä.
Eduskuntakäsittely
Hallituksen esitystä käsiteltiin eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnassa kuultiin asiantuntijoita ja hankittiin kirjallisia lausuntoja esityksestä. Valiokunta piti urheilijarahastoon esitettyjä korotuksia perusteltuina ja riittävinä. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että suurimpaan eli jääkiekkoilijoiden urheilijarahastoon kuului vuoden 2002 lopussa 154 pelaajaa, joiden rahastosiirrot olivat keskimäärin 28 300 euroa. Valiokunta katsoi tämän perusteella, että rahastosiirtojen enimmäismääriä ei ole syytä nostaa hallituksen esityksessä ehdotettua enemmän.
Valiokunta piti perusteltuna lyhentää urheilijarahaston miniminostoaikaa joissakin erityistapauksissa. Esimerkiksi jääkiekossa on yleistä, että työnantajaseura maksaa sairaus- tai loukkaantumistapauksissa pelaajalle korvausta vain sopimuskauden loppuun. Sen jälkeen urheilija on yleensä yhteiskunnan tuen varassa. Valiokunta katsoi, että urheilijalla voi tällaisissa tapauksissa olla tarve nostaa rahastoon siirtämiään varoja nopeammassa tahdissa kuin viidessä vuodessa. Tämän vuoksi valiokunta ehdotti pykälää muutettavaksi niin, että erityisestä syystä varat voidaan tulouttaa myös nopeammin kuin viiden vuoden aikana. Esimerkkinä erityisestä syystä pykälässä mainitaan työkyvyttömyys. Mitään lyhintä tuloutumisaikaa näihin erityistilanteisiin ei siis ole säädetty. Rahastosta nostettavat erät verotetaan samalla tavoin kuin muutoinkin eli kunakin verovuonna tuloutuu tuloutumisvuosien lukumäärää vastaava osuus rahastossa urheilu-uran päättyessä olleesta määrästä.
Koska valiokunnan esittämä muutos on poikkeus jo sinänsä poikkeukselliseen säännökseen, valiokunta totesi vielä perusteluissaan, että sen ehdottamaa muutosta tulee soveltaa vain lähinnä työkyvyttömyyden tai muun vastaavan ennakoimattoman syyn vuoksi. Tällainen syy ei valiokunnan mielestä ole esimerkiksi opiskelu, koska viiden vuoden miniminostoaikaa ei voida pitää liiallisena tavanomainen opiskeluaika huomioon ottaen.
Eduskunta on täysistunnossaan hyväksynyt hallituksen esityksen valtiovarainvaliokunnan esittämässä muutetussa muodossa. Uudet säännökset tulevat voimaan vuoden 2004 alusta.
____________________________________________________
Kirjoittaja: Heikki Mäkinen
Kirjoitettu: 11.12.2003