Agentin valitseminen on pelaajan urakehityksen kannalta erittäin merkittävä päätös. Hyvä agentti hoitaa sovitut asiat huolellisesti, jolloin pelaaja voi itse keskittyä olennaiseen eli pelaamiseen ja harjoittelemiseen. Vaikka epäpätevän agentin voikin erottaa ja ottaa tilalle toisen agentin, voi huono agentti jättää suuren aukon pelaajan urakehitykseen.
Miten pelaaja sitten voi varmistua siitä, että hän saa itselleen parhaan mahdollisen agentin useiden tarjokkaiden joukosta? Valintapäätöksen helpottamiseksi olemme listanneet muutamia kriteereitä, jotka pelaajan on hyvä selvittää ennen päätöksen tekemistä.

1)  Pelaajan ja agentin välillä tulee vallita henkilökohtainen luottamussuhde
Agentilla tulee olla aikaa pelaajilleen sekä heidän asioidensa hoitamiseen. Ei riitä että agentilla on palveluksessaan henkilökuntaa tai apulaisia, joiden kanssa pelaaja joutuu selvittelemään asioitaan. Pelaajan tulee voida keskustella agenttinsa kanssa aina kun siihen on tarvetta, sillä luottamuksellista suhdetta ei voi ylläpitää apulaisten tai puhelinvastaajan välityksellä. Agentin tulee olla pelaajan tavoitettavissa myös silloin, kun peliura ei syystä taikka toisesta suju parhaalla mahdollisella tavalla.
-> Pelaajayhdistyksen tekemissä kyselyissä on aina tullut ilmi, että pelaajien suurimmat tyytymättömyydet agenttiinsa johtuvat siitä, ettei agentti vastaa yhteydenottoihin tai ei pidä tarpeeksi usein yhteyttä pelaajaan.

2)  Agentilla tulee olla voimassa oleva rekisteröinti
Agenttijärjestelmän sääntöjen mukaan Agenttitoiminnan arviointilautakunta ylläpitää agenttirekisteriä ja valvoo agenttien toimintaa. Arviointilautakunta on myös hyväksynyt agenttitoiminnan tapaohjeet. Rekisteröidyn agentin kanssa asioiminen merkitseekin pelaajan kannalta parempaa turvaa ja varmuutta siitä, että hänen asiansa ovat ammattitaitoisen henkilön hoidettavana.
-> Nykyisten 1.10.2005 voimaan tulleiden agenttisääntöjen myötä kaikilta Suomessa toimivilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröintiä, jotta he ylipäätään voivat toimia alalla. Ajan tasalla oleva lista rekisteröidyistä agenteista löytyy pelaajayhdistyksen kotisivuilta www.sjry.fi.

3)  Agentilla tulee olla juridista tietämystä
Jääkiekkoilun ammattilaistumisen myötä ala on monimutkaistunut ja noudatettavaksi on tullut suuri joukko lakeja ja muita juridisia sääntöjä. Agentin tulee hallita nämä lait ja säännöt, jotta pelaajan asema tulee turvatuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin vain muutamalla Suomessa toimivalla agentilla on lakimiehen koulutus ja kokemus.

4)  Agentin tulee pystyä palvelemaan pelaajiaan tasapuolisesti
Urakehityksessään eri vaiheissa olevat pelaajat tarvitsevat tietysti agentiltaan erilaisia palveluita. Agentin tulee kyetä palvelemaan kaikkia pelaajiaan tasapuolisesti heidän henkilökohtaisten tarpeidensa mukaisesti.

5)  Agentti veloittaa työstään prosentuaalisen osuuden pelaajan palkasta
Agentin työ on ansiotoimintaa eikä hyväntekeväisyyttä. Mikäli agentti lupaa pelaajalle tai hänen lähipiirilleen etuja asiakkaaksi tulemisesta taikka ilmaista palvelua johonkin rajaan asti, kannattaa houkutuksiin suhtautua todella varovasti.
-> Tapaohjeiden mukaan agentti ei saa antaa, välittää tai luvata kenellekään rahaa tai muutakaan rahanarvoista etua hankkiakseen taikka saadakseen jonkun muun tahon hankkimaan itselleen tai jollekin toiselle pelaajia.

6)  Agenttisopimus on aina tehtävä kirjallisesti
Rekisteröity jääkiekkoagentti on velvollinen tekemään pelaajien kanssa agenttisopimukset aina kirjallisesti. Rekisteröity agentti joka ei tee pelaajan kanssa kirjallista sopimusta, rikkoo selvästi tältä osin velvollisuuksiaan. Kirjallinen sopimus on tärkeä turva pelaajalle jo pelkästään siitäkin syystä, että siitä on helppo todeta, mitä on sovittu. Puhelimessa taikka kaukalon laidalla tai jäähallin nurkalla tehty suullinen sopimus ajaa osapuolet helposti riitaan siitä, mitä ja mistä ylipäätään sovittiin.
-> Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin. Agenttisopimuksessa sovitaan yksityiskohtaisesti agentin velvollisuuksista ja palkkiosta sekä sopimuksen voimassaolosta ja sen päättymisestä. Kannattaa siis perehtyä sopimukseen huolellisesti ennen sen allekirjoittamista.
____________________________________________________
Kirjoittaja: Heikki Mäkinen
Kirjoitettu: 2.11.2000
Päivitetty: 2.7.2021

Agenttitoiminta on suomalaisessa jääkiekkoilussa yleistynyt 1990 -luvulla. Agentit ovatkin tänä päivänä jo kiinteä osa myös suomalaista jääkiekkoilua. Suomen Jääkiekkoilijat (SJRY), Suomen Jääkiekkoliitto (SJL), Jääkiekon SM-liiga (SM-liiga) sekä Urheiluagentit ovat agenttitoiminnan selkiyttämiseksi ja kehittämiseksi luoneet agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän vuonna 1998. Järjestelmään on tehty merkittävä uudistus vuonna 2005.

Mikä on rekisteröity jääkiekkoagentti?
Rekisteröity jääkiekkoagentti on Agenttitoiminnan arviointilautakunnan ylläpitämään agenttirekisteriin merkitty henkilö, joka toimii pelaajan toimeksiannosta tämän edustajana pelaajasopimusta koskevissa neuvotteluissa. Agenttitoiminnan arviointilautakunta koostuu SJRY:n, SJL:n, SM-liigan sekä agenttien edustajista.
Agenttitoiminnan arviointilautakunta ylläpitää agenttirekisteriä. Arviointilautakunta toteaa agentin pätevyyden ennen tämän hyväksymistä ja merkitsemistä agenttirekisteriin. Ainoastaan agenttirekisteriin merkitty hyväksytty agentti voi toiminnassaan käyttää nimikettä rekisteröity jääkiekkoagentti.
Jääkiekkoagentin on täytettävä tietyt vaatimukset, jotta hänet voidaan hyväksyä ja rekisteröidä. Agentilla tulee olla riittävät tiedot jääkiekosta urheilulajina sekä hyvät tiedot jääkiekon kilpailusäännöistä ja pelaajasopimuksiin liittyvistä oikeudellisista säännöistä. Agentilta edellytetään muutoinkin riittävää ammattitaitoa sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia agenttitoiminnan pitkäjänteiseen harjoittamiseen.
Agenttitoiminnan arviointilautakunta julkaisee agenttirekisteriä säännöllisesti ja se on saatavilla myös internetissä SJRY:n kotisivuilla.

Miksi rekisteröityä jääkiekkoagenttia kannattaa käyttää?
SJRY, SM-liiga ja Jääkiekkoliitto ovat vuodesta 1998 lähtien suositelleet pelaajille ja seuroille ainoastaan rekisteröityjen jääkiekkoagenttien käyttämistä. Nykyisten 1.10.2005 voimaan astuneiden agenttisääntöjen myötä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröintiä, jotta he voivat ylipäätään toimia alalla.
Rekisteröidyn jääkiekkoagentin on toiminnassaan noudatettava mm. voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä Agenttitoiminnan arviointilautakunnan vahvistamia alan tapaohjeita. Lisäksi rekisteröidyn agentin on aina toimittava urheilullisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla sekä parhaalla mahdollisella tavalla valvottava edustamiensa pelaajien etua.
Agenttitoiminnan arviointilautakunta valvoo rekisteröityjen jääkiekkoagenttien toimintaa ja poistaa rekisteristä sellaiset agentit, jotka eivät noudata velvollisuuksiaan tai jotka eivät enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä. Arviointilautakunta voi myös antaa rekisteröidylle agentille huomautuksen. Rekisteröidyn agentin asiakkaana olevalla pelaajalla on myös oikeus ilmoittaa arviointilautakunnalle, mikäli agentti ei noudata velvollisuuksiaan.
Rekisteröidyn jääkiekkoagentin kanssa asioiminen merkitsee pelaajan kannalta parempaa turvaa ja varmuutta siitä, että hänen asiansa ovat ammattitaitoisen henkilön hoidettavana. Rekisteröityjen jääkiekkoagenttien ammattitaitoa myös ylläpidetään, sillä he saavat Agenttitoiminnan arviointilautakunnalta toimintansa harjoittamisen kannalta tarpeellista tietoa ja lisäksi heille järjestetään koulutustilaisuuksia. Rekisteröidyllä jääkiekkoagentilla on myös oltava vastuuvakuutus mahdollisten vahinkojen varalta.
Rekisteröity jääkiekkoagentti on velvollinen tekemään edustamiensa pelaajien kanssa agenttisopimukset aina kirjallisesti. Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin. Sopimuksessa sovitaan yksityiskohtaisesti agentin velvollisuuksista ja palkkiosta sekä sopimuksen voimassaolosta ja sen päättymisestä. Kirjallinen agenttisopimus on tärkeä turva pelaajalle jo pelkästään siitäkin syystä, että siitä on jälkeenpäin helppo todeta, mitä on sovittu. Puhelimessa taikka kaukalon laidalla tai jäähallin nurkalla tehty suullinen sopimus ajaa osapuolet helposti riitaan siitä, mitä ja mistä ylipäätään sovittiin.
Agenttitoiminnan tapaohjeet luovat alalle pelisäännöt, joista agentin asiakkaana olevien pelaajien lisäksi hyötyvät kaikki muutkin jääkiekkoilun piirissä toimivat tahot. Tapaohjeiden pohjana on käytetty Suomen Asianajajaliiton hyväksymiä hyvää asianajotapaa koskevia ohjeita.

Milloin rekisteröityä jääkiekkoagenttia kannattaa käyttää?
Agenttitoiminnan tapaohjeiden mukaan agentti ei saa ottaa vastaan agenttitoimeksiantoa ja tehdä sitä koskevaa sopimusta alle 15 -vuotiaan päämiehen kanssa. Agentin tulee muutoinkin antaa oikea ja totuutta vastaava kuva agentille kuuluvista tehtävistä ja agentin tarpeellisuudesta yleensä.
Agentin tärkeimpiä tehtäviä on edustaa pelaajaa sopimusneuvotteluissa ja avustaa häntä pelaajasopimuksen tekemisessä. Usein pelaaja tarvitseekin agentin viimeistään siinä vaiheessa, jolloin jääkiekosta muodostuu tai on muodostumassa hänen ammattinsa. Pelaajasopimuksen solmiminen ja laatiminen edellyttää mm. työoikeuden lainsäädännön tuntemusta. Lisäksi varsinkin huipputasolla pelaajasopimuksiin liittyy huomattavia taloudellisia tekijöitä, joiden varmistaminen ja turvaaminen vaatii erikoistietämystä.
Huippujääkiekkoilu vaatii täysipäiväisen panostuksen harjoitteluun ja pelaamiseen. Agentin tehtäväksi voidaan tällöin sopia pelaajan avustaminen esimerkiksi vakuutus-, vero- ja eläkeasioissa, pelaajapalkkioiden rahastoinnissa ja sijoitusasioissa. Agentin tulee hoitaa kaikki sovitut asiat niin, että pelaaja voi keskittyä ammattiinsa.

Agentilla oltava juridista tietämystä
Huippujääkiekkoilussa korostuu yhä enemmän pyrkimys taloudellisen hyödyn saavuttamiseen, minkä vuoksi seuratoimintaa on jo pitkään harjoitettu yhtiömuodossa. Jääkiekkoilun ammattilaistumisen myötä ala on monimutkaistunut ja noudatettavaksi on tullut suuri joukko lakeja ja muita juridisia sääntöjä. Agentin tulee hallita nämä lait ja muut säännöt, jotta pelaajan asema tulee turvatuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Agentin pätevyydellä ja ammattitaidon ylläpitämisellä on tällöin pelaajalle huomattava merkitys.
Pelaajayhdistykset ajavat pelaajien etuja mm. neuvottelemalla pelaajasopimusmalleja. Useasti nämä sopimusmallit ovat kuitenkin neuvotteluissa saavutettujen kompromissien tuloksia. Agentin tuleekin tuntea sopimusmallit ja myös perehtyä niiden ehtoihin yksityiskohtaisesti. Ammattitaitoinen agentti ei voi tyytyä luottamaan siihen, että sopimusmallit olisivat kaikkiin tilanteisiin sopivia.
Pelaajien työoikeudellinen asema ja pelaajasopimuksiin liittyvät ongelmat on koettu Suomessa erittäin tärkeiksi. Itse asiassa ne ovat olleet jopa yhtenä kolmesta pääsyystä siihen, että Helsingin yliopistoon on perustettu urheiluoikeuden professuuri. Muina pääsyinä ovat olleet urheilun sääntöjen sitovuuteen liittyvät ongelmat sekä tv-oikeudet ja tekijänoikeudet.
____________________________________________________
Kirjoittaja: Heikki Mäkinen
Kirjoitettu: 2.11.2000
Päivitetty: 1.7.2021

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen urheilijarahastoon siirrettävien varojen enimmäismäärän korottamisesta 200.000 euroon vuodessa. Kuten aiemminkin, varoja voi kuitenkin siirtää enintään 50 prosenttia urheilutulojen bruttomäärästä. Lisäksi vähintään vuoden kestänyt työttömyys lisättiin erityiseksi syyksi, jonka perusteella rahastoituja varoja voi nostaa suunniteltua nopeammin. Eduskuntakäsittelyssä rahastoon siirrettyjen varojen tulouttamisen enimmäisaika pidennettiin 15 vuoteen ja erityisten syiden tilanteessa lisättiin mahdollisuus tulouttaa varat tasaeristä poiketen. Uudet säännökset tulivat voimaan vuoden 2021 alusta.

Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset otettiin tuloverolakiin alun perin vuonna 1999. Säännösten mukaan urheilija voi urheilu-uransa jälkeistä aikaa silmällä pitäen siirtää urheilijarahastoon verotta osan urheilemisesta saamistaan tuloista. Rahastoon siirretyt varat purkautuvat ja tulevat verotetuiksi urheilu-uran päättymisen jälkeen. Alun perin tuloutusaika oli vähintään viisi ja enintään kymmenen vuotta. Alkuperäisten säännösten mukaan rahastoon oli mahdollista siirtää enintään 20 prosenttia urheilemisesta kotimaassa saatujen tulojen bruttomäärästä. Lisäksi siirron enimmäismäärä oli vuotta kohti 25.000 euroa.

Vuoden 2004 alusta voimaan tulleen muutoksen myötä rahastoon siirrettävien varojen enimmäismäärä nostettiin 30 prosenttiin ja 50.000 euroon vuodessa. Lisäksi säädettiin mahdollisuus erityisestä syystä tulouttaa rahastossa olevat varat nopeammin kuin viidessä vuodessa. Esimerkkinä erityisestä syystä mainittiin työkyvyttömyys. Vuoden 2007 alusta tuli puolestaan voimaan muutos, jonka jälkeen myös ulkomailta saatuja urheilutuloja on ollut mahdollista rahastoida.

Seuraava muutos rahastoitaviin määriin tuli voimaan vuoden 2009 alussa. Tuolloin enimmäismäärä nostettiin 50 prosenttiin bruttotuloista ja 100.000 euroon vuodessa. Lisäksi rahastossa olevien varojen tuloutumisen vähimmäisaika lyhennettiin eduskuntakäsittelyssä kahdeksi vuodeksi.

Hallituksen muutosesitys 2020 ja sen eduskuntakäsittely

Hallituksen viimevuotisessa esityksessä ehdotettiin, että urheilutulosta voitaisiin jatkossa siirtää verovapaasti urheilijarahastoon enintään 200.000 euroa vuodessa. Lisäksi vähintään vuoden kestänyt työttömyys ehdotettiin lisättäväksi erityiseksi syyksi, jonka perusteella rahastoituja varoja voisi nostaa suunniteltua nopeammin. Esityksen perustelujen mukaan tavoitteena on, että menestyvät mutta vain verrattain lyhyen aikaa hyvin ansaitsevat urheilijat voisivat nykyistä paremmin varautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan. Lisäksi esityksellä pyritään osaltaan tukemaan hyvin menestyvien urheilijoiden pysymistä Suomessa.

Hallituksen esitystä käsiteltiin eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa. Asiantuntijoiden kuulemisessa muutoksia kannatettiin laajasti. Osa asiantuntijoista katsoi, että rahastoitavan määrän tulisi olla vielä ehdotettuakin korkeampi ja että varojen tulouttamisen enimmäisajan tulisi olla kymmentä vuotta pidempi. Valiokunta yhtyi asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huoleen siitä, että urheilijarahaston tulisi aiempaa joustavammin turvata urheilijan taloudellinen toimeentulo urheilijauran jälkeen. Tällä perusteella valiokunta ehdotti, että urheilijarahastoon siirretyt varat voi tulouttaa enintään 15 vuoden aikana.

Valiokunta myös korosti, että rahastoitujen varojen nostaminen suunniteltua nopeammin on mahdollista erityisestä syystä. Laissa mainittujen esimerkkien eli työkyvyttömyyden ja yli vuoden kestäneen työttömyyden lisäksi erityisenä syynä voidaan valiokunnan mielestä pitää vastaavia muutoksia, kuten opinnoissa tai työllistymisessä tapahtuneita olennaisia muutoksia. Säännöstä tulisikin valiokunnan käsityksen mukaan tulkita joustavasti ja sen tavoitteet huomioiden. Valiokunta myös ehdotti, että erityisten syiden tilanteessa rahastoon siirretyt varat voisi tulouttaa tasaeristä poiketen.

Valiokunta kiinnitti huomiota myös urheilijoiden sosiaaliturvan haasteisiin ja piti tärkeänä, että lainsäädäntötoimet tukevat urheilijoiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa niin yksilö- ja joukkueurheilijoiden kuin sukupuoltenkin välillä. Valiokunnan mielestä urheilijoiden sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset vaativat nykyistä laajempaa huomiota ja laaja-alaista arviointia.

Eduskunta hyväksyi muutokset valiokunnan ehdottamassa muodossa. Niinpä vuoden 2021 alusta lukien urheilutulosta voi siirtää verovapaasti urheilijarahastoon enintään 50 prosenttia bruttotuloista ja samalla enintään 200.000 euroa vuodessa. Varat tuloutuvat urheilijauran päättymistä seuraavien vähintään kahden ja enintään 15 vuoden aikana siten, että kunakin verovuonna tuloutuu tuloutumisvuosien lukumäärää vastaava osuus rahastossa uran päättyessä olleesta määrästä. Erityisestä syystä, kuten työkyvyttömyyden tai vähintään vuoden kestäneen työttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa myös nopeammin ja tasaeristä poiketen. Rahastoon tuloutumisaikana kertynyt tuotto katsotaan viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden tuloksi. Rahastosta tuloutuvat varat ovat kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  4.3.2021

Jääkiekkoagenttien toimintaa säätelevät uudet määräykset ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Nyt kun on kulunut vuosi uusien sääntöjen voimaantulosta, on aika arvioida mitä niillä on saavutettu – vai onko mitään.

Olennaisin uudistus vanhaan agenttijärjestelmään oli se, että agenttina toimiminen edellyttää aina rekisteröintiä. Uusien sääntöjen hyväksymisen jälkeen uusia agentteja rekisteröityikin melkoinen määrä. Kaikki uudet hakijat ovat myös täyttäneet rekisteröinnin edellytykset, joten keltään hakijalta ei ole evätty rekisteröintiä.
Kaikki alalla toimivat agentit eivät kuitenkaan – syystä taikka toisesta – ole hakeneet rekisteröintiä. Yksi merkittävä agentti on edelleenkin halunnut jättäytyä rekisteröinnin ulkopuolelle ja hänen lisäkseen muutama muu vähämerkityksellisempi agentti ei ole rekisteröintihakemustaan jättänyt.
Uuden järjestelmän perustarkoitus oli, että jääkiekkoseurat voivat neuvotella vain rekisteröityjen agenttien kanssa. SM-liiga sitoutui uuden järjestelmän sopimusosapuolena huolehtimaan siitä, että sen jäsenseurat noudattavat sopimusta. Myös kaikki SM-liigaseurat allekirjoittivat sitoumuksen siitä, että ne neuvottelevat vain rekisteröityjen agenttien kanssa. Valitettavasti SM-liiga ja sen jäsenseurat eivät kuitenkaan ole sitoumustaan noudattaneet.
Ilmeisesti SM-liiga ja sen jäsenseurat eivät ole sisäistäneet uuden järjestelmän perustarkoitusta. Uusilla säännöillä ja niihin sisältyvillä agentin velvollisuuksilla on konkreettista merkitystä vain silloin, kun seurat eivät neuvottele rekisteröimättömien agenttien kanssa. Tällöin velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä aiheutuva rekisteristä poistaminen on todellinen sanktio agentille, koska rekisteröimättömänä ei voi toimia. Nyt kun seurat ovat edelleenkin neuvotelleet rekisteröimättömien agenttien kanssa, ei rekisteristä poistamisella ole mitään merkitystä eikä järjestelmässä ole mitään todellista sanktiota velvollisuutensa laiminlyövälle agentille.

Oma etu tärkeämpää ?
Seurojen käyttäytyminen selittyy sillä, että kun rekisteröimätön agentti edustaa riittävän hyviä pelaajia, ajaa seuran oma etu agenttijärjestelmän noudattamista koskevan sitoumuksen edelle. Menettelyllään seurat kuitenkin kaivavat kuoppaa koko agenttijärjestelmän uskottavuudelle.
SM-liigan suhtautumista asiaan ei voi ymmärtää. Se on agenttijärjestelmän sopimusosapuoli ja silti se vain vähättelee rekisteröimättömien agenttien kanssa neuvottelemisesta aiheutuvaa ongelmaa. Samaan aikaan se on kuitenkin katsonut asiakseen varsin pontevasti julkisuudessa asti vaatia erään yksittäistapauksen kohdalla keskustelua agenttien menettelytavoista.
Myös pelaajayhdistyksen on syytä terävöittää toimintaansa. Sekin on agenttijärjestelmän sopimusosapuoli ja sitoutunut huolehtimaan siitä, että sen jäsenenä olevat pelaajat noudattavat sopimusta eli mm. käyttävät vain rekisteröityjä agentteja. Silti se on hyväksynyt jäsenikseen pelaajia, jotka käyttävät rekisteröimätöntä agenttia.
Rekisteröidyt agentit voivat tässä kohtaa vain seurata, kuinka muut sopimusosapuolet noudattavat sitoumuksiaan – tai sitten eivät noudata niitä. Agenteilla ei ole käytössään mitään keinoja tilanteen muuttamiseksi. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että muut osapuolet ryhtyvät toimenpiteisiin ja noudattavat jatkossa sitoumuksiaan. Muussa tapauksessa uuden järjestelmän perustarkoitus jää saavuttamatta.

Rekisterissä nyt 25 agenttia
Tätä kirjoitettaessa on rekisterissä yhteensä 25 agenttia. Kun uutta järjestelmää laadittaessa oli rekisteröitynä 14 agenttia, on rekisteröityjen agenttien lukumäärä nyt siis jo lähes kaksinkertainen. Rekisteröityjen agenttien lukumäärä oli jo jonkin verran isompikin, mutta kuusi agenttia on sittemmin poistettu rekisteristä. Osa poistettiin omasta pyynnöstään, mutta muutaman kohdalla rekisteristä poistaminen perustui siihen, että nämä eivät olleet noudattaneet järjestelmään liittyviä maksuvelvollisuuksiaan.
Varsinaisia agentin ammatilliseen käyttäytymiseen liittyviä kurinpitomenettelyjä ei vielä ole tarvinnut käynnistää. Uudet säännöt ja agenttien tapaohjeet ovat siten tulleet sisäistetyiksi melkoisen hyvin. Keskustelua ja koulutusta asioista tarvitaan toki jatkossakin eikä nykyiseenkään tilanteeseen voi olla täysin tyytyväinen, vaikka varsinaisia kurinpitomenettelyjä ei ole käynnistettykään.
Pelaajayhdistyksen syksyllä 2006 toteuttamassa kyselyssä tuli ilmi, että 90 % pelaajista on tyytyväinen agenttinsa toimintaan. Suurimmat tyytymättömyyden aiheet johtuivat siitä, ettei agentti pidä tarpeeksi usein yhteyttä pelaajaan. Kyselystä tuli ilmi myös muitakin negatiivisia seikkoja, kuten se että 18 % pelaajista ei ole saanut agentiltaan kirjallista sopimusta. Osa tästä selittyy rekisteröimättömien agenttien asiakkailla, mutta silti kaikilla rekisteröityjen agenttien pelaajillakaan ei vielä ole kirjallista agenttisopimusta. Tämä on selkeä epäkohta, sillä vaatimus kirjallisesta sopimuksesta on ollut voimassa jo kauan ja se on yksi agenttijärjestelmän kulmakivistä. Jatkossa tämän asian valvontaan tuleekin ohjata nykyistä enemmän resursseja.

Miten tästä eteenpäin ?
Nyt kun ensimmäinen vuosi uusien agenttisääntöjen kanssa on jo takana, on varsin helppo todeta että järjestelmä ei ole päässyt käyntiin odotetulla tavalla.
Selvää on, että ellei agenttijärjestelmästä saada kattavaa, ei sitä kannata ylläpitää lainkaan. Työ uuden järjestelmän aikaansaamiseksi oli varsin suuri ja myös järjestelmän käytännön toiminnasta ja sen valvonnasta aiheutuu runsaasti työtä. Ellei sopimusosapuolilla ole todellista halua järjestelmän ylläpitämiseen, ei tällaista turhaa työtä kannata lainkaan jatkaa.
Nykyinen agenttijärjestelmää koskeva sopimus on voimassa pelikauden 2007-2008 loppuun. Käytännössä voidaankin sanoa, että ellei järjestelmästä saada toimivaa nyt alkaneen toisen toimintavuotensa aikana, ei ole mitään syytä miksi sitä yritettäisiin pitää voimassa vielä nykyisen sopimuskauden päättymisen jälkeen.
SM-liigan ja sen jäsenseurojen tulee osoittaa todellinen sitoutumisensa järjestelmään ja myös pelaajayhdistyksen tulee terävöittää toimintaansa. Rekisteröitymättömät agentit on saatava rekisteröitymään tai pois alalta. Toki myös rekisteröityjen agenttien tulee ylläpitää korkeaa ammattietiikkaa ja itse kunkin on syytä varmistautua siitä, että oma toiminta kaikilta osin täyttää agenttijärjestelmän asettamat velvoitteet ja tapaohjeiden määräykset.
Mitä sitten on edessä, jos agenttijärjestelmästä ei saada kattavaa ja sopimuksen voimassaolo päättyy? Yhdessä sovitut agenttien velvollisuudet ja tapaohjeet lakkaavat olemasta voimassa, jolloin palataan kauaksi taaksepäin ja kymmenen vuoden työ valuu hukkaan. Kukin agentti voi sen jälkeen toimia täysin haluamallaan tavalla ja voimassa on vain villin lännen lait. Erityisesti SM-liigan ja sen jäsenseurojen edustajien olisi hyvä miettiä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi ja haluavatko he todella palata tällaiseen tilanteeseen.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  11.12.2006

Lisäys  7.1.2007
Agenttitoiminnan arviointilautakunta on kurinpitomenettelyssään määrännyt eräälle SM-liigaseuralle sanktion sen johdosta, että seura oli käynyt pelaajasopimusneuvotteluja rekisteröimättömän agentin kanssa. Päätös on annettu joulukuussa 2006. Päätöksen tekemisen jälkeen kyseinen agentti on jättänyt rekisteröintihakemuksensa ja se on myös hyväksytty.
Heikki Mäkinen

Jääkiekkoagenttien toimintaa säätelevät uudet määräykset ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Tärkein uudistus on rekisteröinnin edellyttäminen kaikilta agenteilta.
Agenttitoiminnan rekisteröintijärjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1998 lähtien. Järjestelmä on luotu Pelaajayhdistyksen, SM-liigan, Jääkiekkoliiton ja agenttien yhteisellä sopimuksella. Agenttitoiminnan tapaohjeet ovat puolestaan olleet voimassa lokakuusta 2000 lähtien.
Aikaisemmassa agenttijärjestelmässä oli olennaista, että pelaajia ja seuroja ainoastaan suositeltiin käyttämään rekisteröityjä agentteja. Mitään rekisteröitymisvelvollisuutta ei agenteilla kuitenkaan ollut, eivätkä kaikki Suomessa toimivat jääkiekkoagentit syystä tai toisesta olekaan halunneet rekisteröityä. Tilanne on ollut varsin ongelmallinen, koska rekisteröimättömien agenttien toimintaa ei voida valvoa eivätkä he myöskään ole sidottuja agenttitoiminnan tapaohjeisiin.
Alalle on tullut mukaan monenlaisia toimijoita, joilta tuntuu unohtuvan agentin perimmäinen tehtävä eli pelaajan edustaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki rekisteröidytkään agentit eivät ole jaksaneet pitää mielessään heitä velvoittavia sääntöjä ja kahdelle rekisteröidylle agentille on jo annettu huomautus tapaohjeiden vastaisesta toiminnasta.
Koska agenttitoiminnassa esiintyneitä epäkohtia ei ole kyetty kitkemään pois aikaisemmalla suositusjärjestelmällä, on siitä ollut pakko edetä tiukempaan suuntaan. Agenttitoiminnan arviointilautakunnan kokouksessa huhtikuussa 2004 päätettiinkin ryhtyä valmistelemaan uutta säännöstöä, jonka perustana on se että agenttina toimiminen edellyttää aina rekisteröitymistä. Uusien sääntöjen ja tapaohjeiden valmistelutyöstä ovat pääosin vastanneet Pelaajayhdistyksen entinen puheenjohtaja Pekka Ilmivalta sekä allekirjoittanut. Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela on myös ollut mukana uutta säännöstöä laatimassa. Lausuntokierroksen ja maaliskuussa 2005 pidetyn yhteispalaverin perusteella tehtyjen täydennysten jälkeen uudet säännöt ja tapaohjeet ovat nyt valmiit.

Uusi rekisteröintijärjestelmä
Olennaisin uudistus agenttijärjestelmään on se, että agenttina toimiminen edellyttää jatkossa aina rekisteröintiä. Suomessakin siirrytään siis samaan malliin kuin NHL:ssä, jossa rekisteröimättömät agentit eivät voi toimia lainkaan. Pelaajat eivät voi käyttää muita kuin rekisteröityjä agentteja ja seurat voivat neuvotella vain rekisteröityjen agenttien kanssa. Pelaaja saa kuitenkin halutessaan neuvotella sopimuksensa myös itse ilman avustajaa, joten agentin käyttäminen ei ole pelaajalle pakollista. Agenttipakosta ei siis uudessakaan järjestelmässä ole kysymys.
Uusikin agenttijärjestelmä on edelleen avoin, joten kaikille edellytykset täyttäville ja agentiksi haluaville henkilöille myönnetään rekisteröinti. Rekisteröinnin edellytyksiä ei ole asetettu niin korkealle, että sillä estettäisiin agentiksi haluavia henkilöitä saamasta rekisteröintiä. Tällöin kilpailuoikeudellisia sääntöjä ei rikota.
Hakemalla rekisteröintiä agentiksi haluava henkilö hyväksyy agenttijärjestelmän säännöt ja kurinpidon sekä sitoutuu noudattamaan alan tapaohjeita. Kurinpitomenettelyssä velvollisuuksiaan rikkovalle agentille voidaan antaa huomautus ja määrätä rikesakko. Törkeimmissä tapauksissa agentti voidaan poistaa rekisteristä määräajaksi tai pysyvästi. Kurinpitopäätöksistä on oikeus valittaa urheilun oikeusturvalautakunnalle.
Uudessa järjestelmässä kaikkia agentteja koskevat samat säännöt ja velvollisuudet. Kukaan ei voi siis enää pyrkiä parempaan asemaan jättäytymällä rekisteröinnin ulkopuolelle.
Uudessa järjestelmässä kaikki agenttisopimukset on aina solmittava kirjallisesti eli suullisia sopimuksia ei enää jatkossa voi esiintyä. Agentilla tulee olla vastuuvakuutus, jonka minimikorvausmäärä on korotettu 100 000 euroon.
Uusien sääntöjen mukaan agentti ei enää saa ottaa vastaan toimeksiantoja seuroilta eikä näiden palveluksissa olevilta valmentajilta tai muilta toimihenkilöiltä. Agenttien riippumattomuuteen on muutoinkin kiinnitetty erityistä huomiota. Tämä on erittäin tärkeä uudistus, sillä agentti joka hoitaa välillä seuran toimeksiantoja ja välillä edustaa seurassa pelaavia tai seuraan haluavia pelaajia, ei voi ristiriitatilanteessa edustaa sekä seuraa että pelaajaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Jatkossa agenteille järjestetään vuosittain ainakin kaksi koulutustilaisuutta, joista vähintään toiseen agentti on velvollinen osallistumaan.

Uudet tapaohjeet
Uusiin tapaohjeisiin on kirjattu määräykset nykyisin tiedossa olevien epäkohtien kitkemiseksi pois agenttitoiminnasta.
Yhteydenpitokieltoa alle 16 vuotiaiden pelaajien ja heidän vanhempiensa kanssa on uusissa tapaohjeissa korostettu entisestään. Rahan tai rahanarvoisten etuuksien antaminen asiakkaiden hankkimisessa on nyt myös nimenomaisesti kielletty.
Uusiin tapaohjeisiin on lisätty määräys, että agentti voi tarjota seuroille vain sellaisia pelaajia joiden kanssa hänellä on sopimus. Agenttia on myös kielletty antamasta julkisuuteen vääriä tiedotteita sekä ilman seuran suostumusta kertomasta keskeneräisistä sopimusneuvotteluista.
Rahaliikenteen osalta tapaohjeisiin on tehty selvä muutos. Agentti ei saa enää laskuttaa seuroja tehtäviänsä hoitamisesta vaan lasku tulee asettaa pelaajan maksettavaksi. Muutoinkin rahan tai rahanarvoisten etujen vastaanottaminen seuroilta on kielletty. Tämäkin on erittäin tärkeä uudistus, sillä agentti joka saa tehtäviensä suorittamisesta palkkionsa seuralta ei voi parhaalla mahdollisella tavalla valvoa pelaaja-asiakkaansa etuja ja oikeuksia tällaista seuraa vastaan.
Yksi merkittävä muutos tapaohjeisiin on myös se, että nuorten maajoukkueleireillä ja -turnauksissa tapaamiset agenttien ja pelaajien välillä rajoitetaan joukkueenjohtajan kanssa sovittuihin ajankohtiin.

Muuttuuko todellisuudessa mikään ?
Hyöty uudesta agenttijärjestelmästä koituu suoraan agenttien asiakkaille eli pelaajille. Ne ylilyönnit joita yleisesti tiedetään agenttitoiminnassa esiintyneen, saadaan kuriin vain sillä että kaikki agentit ovat sidottuja samoihin sääntöihin ja tapaohjeisiin ja että jokaiseen agenttiin voidaan käyttää samanlaista valvonta- ja kurinpitovaltaa.
Tarve ja perustelut kattavan rekisteröintijärjestelmän luomiselle eivät johdu kilpailun rajoittamisesta vaan siitä, että yhteisesti hyväksytyt tapaohjeet saadaan velvoittamaan jokaista agenttia. Tämä on kaikkien jääkiekkoilussa toimivien tahojen kannalta erittäin tärkeää. Tällöin ja vain tällöin voidaan myös varmistaa se, että hyvää agenttitapaa rikkovat agentit eivät voi enää toimia. Uusien agenttisääntöjen ja tapaohjeiden myötä tähän on nyt vihdoinkin olemassa välineet.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon Agenttitoiminnan arviointilautakunta joutuu uudessa järjestelmässä käyttämään kurinpitomenettelyä. Alkuvaiheessa tähän on varmastikin tarvetta. Toivoa kuitenkin sopii, että sekä nykyiset että uudet rekisteröidyt agentit sisäistävät nopeasti uusien sääntöjen ja tapaohjeiden merkityksen toiminnassaan. Ellei joku tähän pysty, on kaikkien yhteinen etu että hän siirtyy tai hänet siirretään pois jääkiekon parista. Lopputuloksena – ainakin toivottavasti – on hyvään agenttitapaan sitounut ja ammattitaitoinen agenttikunta.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  26.8.2005
Muokattu:   12.10.2005

Suomessa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, ketä tai mitä tahoa jääkiekkoagentti voi palveluksistaan laskuttaa. Ilmeisesti eräät agentit ovat ottaneet tavaksi laskuttaa palveluksistaan edustamiensa pelaajien sijasta jääkiekkoseuroja. Lisäksi seura on ainakin joissakin tapauksissa vähentänyt agentille maksamansa nettopalkkion pelaajalle maksettavasta palkasta.
Tässä artikkelissa selvitetään, kenelle tai mille taholle agentin tulee agenttitoimintaa koskevien sääntöjen ja ohjeiden mukaan laskunsa osoittaa ja kuka voi olla laskun maksaja. Tähän artikkeliin liittyy läheisesti myös aikaisemmin julkaistu artikkeli Hyvä agenttitapa – kuka onkaan agentin päämies?

Agenttipalvelut arvonlisäverolain kannalta
Arvonlisäverolain säännösten nojalla myös agenttipalvelut kuuluvat arvonlisäverotuksen piiriin eli agentin laskuun sisältyy arvonlisäveroa 22 % nettopalkkion määrästä laskettuna. Agentti on velvollinen tilittämään laskuttamansa arvonlisäverot valtiolle.
Arvonlisävero on luonteeltaan kulutusvero eli tavaran tai palvelun lopullinen käyttäjä maksaa tuotteeseen sisältyvän arvonlisäveron. Mikäli tavaran tai palvelun käyttäjä harjoittaa myös itse arvonlisäverotuksen alaista toimintaa, saa se vähentää kyseisen arvonlisäveron omasta toiminnastaan maksettavasta arvonlisäverosta.
Kun pelaaja käyttää agentin palveluksia ja maksaa agentin laskun, on pelaaja arvonlisäverolain kannalta agenttipalvelun loppukäyttäjä. Koska pelaaminen ei ole arvonlisäverolain alaista liiketoimintaa, jää agentin palkkioon sisältyvä arvonlisävero pelaajan maksettavaksi.

Verosuunnittelua vai veronkiertoa
Jotta arvonlisäverot eivät jäisi pelaajien maksettavaksi, ovat eräät agentit ilmeisesti ottaneet tavaksi laskuttaa palveluksistaan jääkiekkoseuroja. Koska seurat harjoittavat arvonlisäverolain alaista liiketoimintaa, ne vähentävät laskuun sisältyvän arvonlisäveron omasta toiminnastaan maksettavasta verosta. Lisäksi agentin nettopalkkio on ainakin joissakin tapauksissa vähennetty seuran pelaajalle maksamasta brutto- tai nettopalkasta.
Sinänsä on täysin selvää, että agentti voi osoittaa palveluksiaan koskevan laskun vain toimeksiantajansa maksettavaksi. Vaikka agenttitoiminnan säännöissä tai ohjeissa ei ole asiasta nimenomaista mainintaa, ei tästä voi tehdä johtopäätöstä että päinvastainen menettely olisi järjestelmän kannalta sallittu. Jalkapallon puolella on agenttitoiminnan säännöissä selvä maininta siitä, että agentin palkkion voi maksaa ainoastaan agentin asiakas (eli toimeksiantaja).
Järjestelmä, jossa agentti laskuttaa pelaaja-asiakkaalleen suorittamasta palvelusta arvonlisäverovähennyksen takia jääkiekkoseuraa, on selvästi veronkiertoa. Mikäli toimeksiantosuhde on pelaajan ja agentin välinen, ei laskutusjärjestelyssä ole mitään muuta syytä kuin arvonlisäveron vähennysoikeuden hyväksikäyttäminen. Koska vähennykseen ei ole todelliseen toimeksiantosuhteeseen pohjautuvaa perustetta, tullaan tällaiset vähennykset seurojen verotarkastuksissa poistamaan ja maksuunpanemaan korotuksineen.
Lisäksi menettely, jossa jääkiekkoseura vähentää agentin palkkion pelaajan bruttopalkasta, on sekin veronkiertoa sillä tällaisessa tapauksessa normaalin palkanmaksun tuloverotus jää toimittamatta. Seurojen verotarkastuksissa toimittamatta jätetyt ennakonpidätykset voivat tulla maksuunpannuiksi korotuksineen ja myös pelaajien tuloverotuksessa voi tulla jälkiveroja ja veronkorotuksia.
Järjestelmää ei luonnollisestikaan muuta hyväksyttäväksi se, että agentti laskuttaa palkkionsa jääkiekkoseuralta konsulttipalkkiona tai jollakin muulla nimellä. Itse asiassa tilanne voi tällöin olla vielä pahempikin, koska lasku tietoisesti kirjoitetaan olosuhteita vastaamattomaan muotoon. Tällöin jopa rikoslakiin sisältyvien verorikossäännösten soveltuminen saattaa olla varsin lähellä. Verotarkastustilanteessa seuran ja agentin tulisi joka tapauksessa sanktioilta välttyäkseen pystyä osoittamaan todellisen toimeksiannon olemassaolo ja sisältö sekä mitä työtä agentti on toimeksiannon täyttämiseksi tehnyt.
Tilanne on toinen, mikäli jääkiekkoseura on antanut agentille toimeksiannon sopivan pelaajan löytämiseksi. Tällöin agentin tuleekin laskuttaa seuraa ja seuralla on myös oikeus vähentää laskuun sisältyvä arvonlisävero, mutta seuralla ei luonnollisestikaan ole enää mitään perustetta vähentää agentin nettopalkkiota pelaajan palkasta. Tällaisessa tilanteessa agentilla ei myöskään voi olla agenttisopimusta kyseisen pelaajan kanssa, koska agentti ei voi milloinkaan olla pelaajan toimeksiantoa hoitaessaan toimeksiantosuhteessa myös pelaajan edustaman seuran kanssa. Mikäli näin olisi, ei agentti voisi yhtä aikaa valvoa kummankin päämiehensä etuja.

Tapaohjeet ja agentin velvollisuudet
Agenttitoiminnan tapaohjeiden nojalla agentin on parhaan kykynsä mukaan valvottava päämiehensä oikeutta ja etua. Agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevan sopimuksen mukaan agentin on myös toimittava urheilullisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla.
Selvää tietysti on, että niin agenttitoiminnassa kuin kaikessa muussakin toiminnassa on noudatettava lakia. Tämä on todettu myös agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevassa sopimuksessa sekä agenttitoiminnan tapaohjeissakin. Agentti ei siis ole päämiehensä oikeuksia ja etuja valvoessaan velvollinen eikä oikeutettu rikkomaan lakia. Agenttitoiminnan tapaohjeiden mukaan agentin tulee rehellisesti, luottamuksellisesti ja tunnollisesti täyttää kaikki hänelle uskotut tehtävät. Agentin tulee myös esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti ja välttää kaikkea mikä saattaa vähentää luottamusta agenttien ammattikuntaa kohtaan.
Veronkiertoon tähtäävää järjestelyä ei varmasti voida pitää tapaohjeiden mukaisena rehellisenä ja eettisesti hyväksyttävänä toimintana ja lisäksi tällainen menettely on selvästi omiaan vähentämään luottamusta agenttien ammattikuntaa kohtaan. Agenttitoiminnan arviointilautakunnan tuleekin puuttua tilanteeseen antamalla tällaiselle agentille huomautus ja rikkeen toistuessa poistaa agentti rekisteristä.

Hyväksyttävä menettely pelaajan kannalta
Edellä sanotun perusteella on selvää, että agentin tulee aina osoittaa lasku toimeksiantajansa maksettavaksi. Normaalisti  tämä tarkoittaa sitä, että lasku on osoitettava pelaajalle. Pelaaja siis maksaa agenttinsa palkkion ja myös siihen sisältyvän arvonlisäveron. Pelaaja saa kuitenkin omassa tuloverotuksessaan vähentää maksamansa agenttipalkkion ja siihen sisältyvän arvonlisäveron tulonhankkimismenonaan.
Pelaaja ja seura voivat toki sopia myös siitä, että seura maksaa agenttipalkkion pelaajan puolesta. Tällöin seura ei kuitenkaan saa tehdä arvonlisäverovähennystä. Lisäksi seuran tulee vähentää agenttipalkkio pelaajalle maksettavasta nettopalkasta. Tällöin seura vain lainaa pelaajalle agenttipalkkion maksamiseen tarvittavat varat ja perii ne takaisin pelaajan nettopalkasta.
Pelaajan kannalta agenttipalkkion maksaminen ei ole kohtuutonta. Pelaajahan saa myös hyödyn agentin käyttämisestä. Mikäli agenttien ylipäätään sallitaan edustavan sekä pelaajia että jääkiekkoseuroja, syntyy väistämättä ristiriitatilanteita, jotka ovat paljon suurempi riski agenttitoiminnan tehokkuudelle ja uskottavuudelle kuin arvonlisäverosta aiheutuva lisärasitus pelaajille. Hyvällä syyllä voidaankin kysyä, voiko sellainen agentti jolle seura maksaa palkkion, parhaalla mahdollisella tavalla valvoa pelaaja-asiakkaansa etuja ja oikeuksia tällaista seuraa vastaan.
NHL:n agenttijärjestelmässä on nimenomaisesti määrätty, että agentti ei saa ottaa vastaan tai hyväksyä seuroilta palkkioita, provisioita, rahaa tai mitään muutakaan millä on arvoa. Vaikka meillä ei agenttitoiminnan tapaohjeissa olekaan vastaavaa määräystä, ei tilannetta voida tulkita toisin tilanteessa jossa toimeksiantosuhde on pelaajan ja agentin välinen. Selvyyden vuoksi vastaavan määräyksen lisääminen tapaohjeisiin olisi myös meillä varsin perusteltua.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  30.12.2003

Lisäys  1.10.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä. Uusissa agenttisäännöissä on nimenomaisesti kielletty agentteja vastaanottamasta toimeksiantoja seuroilta. Lisäksi uusissa tapaohjeissa on nimenomaisesti mainittu, että agentin tulee asettaa laskunsa pelaajan maksettavaksi ja että agentti ei saa laskuttaa seuroja eikä muutoinkaan ottaa seuroilta vastaan rahaa tai rahanarvoista etua. Mikäli näiden määräysten vastaista toimintaa edelleen esiintyy, on siitä syytä ilmoittaa pelaajayhdistyksen toimistoon.
Uusissa tapaohjeissa on selvyyden vuoksi todettu, että seura voi pelaajan pyynnöstä tilittää agentille pelaajan maksettavaksi kuuluvan agenttipalkkion ja vähentää sen pelaajille maksettavista eristä. Tällöinkin siis agentti laskuttaa pelaajaa ja seura maksaa laskun pelaajan puolesta sekä perii vastaavan määrän pelaajalle maksettavista palkoista. Seura ei kuitenkaan voi vähentää laskuun siältyvää arvonlisäveroa.
Heikki Mäkinen

Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen urheilijarahastoon siirrettävien varojen enimmäismäärän korottamisesta 30 prosenttiin urheilutulosta ja samalla enintään 50.000 euroon vuodessa. Valiokuntakäsittelyssä pykälään lisättiin vielä mahdollisuus erityisestä syystä tulouttaa rahastoon siirretyt varat nopeammin kuin viiden vuoden aikana. Uudet säännökset tulevat voimaan vuoden 2004 alusta.

Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset otettiin tuloverolakiin vuonna 1999. Säännösten mukaan urheilija voi urheilu-uransa jälkeistä aikaa silmällä pitäen siirtää urheilijarahastoon verotta osan urheilemisesta saamistaan tuloista. Rahastoon siirretyt varat purkautuvat ja tulevat verotetuiksi urheilu-uran päättymisen jälkeen vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden aikana.
Urheilijarahastolla urheilijat voivat varautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan. Alkuperäisten säännösten mukaan urheilijat voivat siirtää urheilijarahastoon verovapaasti enintään 20 prosenttia urheilemisesta kotimaassa saamiensa bruttotulojen määrästä. Lisäksi siirron enimmäismäärä on vuotta kohti 25.000 euroa. Jotta urheilutulon rahastointi olisi ylipäätään mahdollista, on urheilijan saaman urheilutulon oltava vähintään 9.400 euroa vuodessa. Tätä pienemmillä tuloilla verovapaata rahastointia ei voi lainkaan käyttää.
Urheilutulon jaksottamista koskevat säännökset ovat toimineet melko hyvin. Eräissä tapauksissa urheilijarahastoon siirrettävät enimmäismäärät ovat kuitenkin osoittautuneet alhaisiksi. Erityisesti jääkiekkoilijoiden kohdalla on julkisuudessakin pohdiskeltu varsin laajalti Ruotsissa käytössä olevien korkeampien enimmäismäärien merkitystä parhaiden pelaajien siirtymiseen SM-liigasta Elitserieniin.

Hallituksen muutosesitys
Hallituksen antamassa esityksessä ehdotettiin, että urheilutulosta voitaisiin jatkossa siirtää verovapaasti urheilijarahastoon enintään 30 prosenttia urheilutuloista. Lisäksi siirron enimmäismääräksi ehdotettiin 50.000 euroa vuodessa. Esityksen perustelujen mukaan tavoitteena on, että menestyvät mutta vain verrattain lyhyen aikaa hyvin ansaitsevat urheilijat voisivat nykyistä paremmin varautua urheilu-uran jälkeiseen aikaan.
Hallituksen esityksen tavoitteisiin on helppo yhtyä. Urheilu-ura on varsinkin huipputasolla useasti varsin lyhyt, jolloin muutaman hyvän vuoden tulojen tasoittamista uran jälkeiseen aikaan voidaan pitää kohtuullisena. Nähtäväksi jää, onko uusilla säännöksillä jääkiekkopiirien toivomaa vaikutusta Ruotsiin suuntautuvan pelaajavirran hillitsemisessä.

Eduskuntakäsittely
Hallituksen esitystä käsiteltiin eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnassa kuultiin asiantuntijoita ja hankittiin kirjallisia lausuntoja esityksestä. Valiokunta piti urheilijarahastoon esitettyjä korotuksia perusteltuina ja riittävinä. Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että suurimpaan eli jääkiekkoilijoiden urheilijarahastoon kuului vuoden 2002 lopussa 154 pelaajaa, joiden rahastosiirrot olivat keskimäärin 28 300 euroa. Valiokunta katsoi tämän perusteella, että rahastosiirtojen enimmäismääriä ei ole syytä nostaa hallituksen esityksessä ehdotettua enemmän.
Valiokunta piti perusteltuna lyhentää urheilijarahaston miniminostoaikaa joissakin erityistapauksissa. Esimerkiksi jääkiekossa on yleistä, että työnantajaseura maksaa sairaus- tai loukkaantumistapauksissa pelaajalle korvausta vain sopimuskauden loppuun. Sen jälkeen urheilija on yleensä yhteiskunnan tuen varassa. Valiokunta katsoi, että urheilijalla voi tällaisissa tapauksissa olla tarve nostaa rahastoon siirtämiään varoja nopeammassa tahdissa kuin viidessä vuodessa. Tämän vuoksi valiokunta ehdotti pykälää muutettavaksi niin, että erityisestä syystä varat voidaan tulouttaa myös nopeammin kuin viiden vuoden aikana. Esimerkkinä erityisestä syystä pykälässä mainitaan työkyvyttömyys. Mitään lyhintä tuloutumisaikaa näihin erityistilanteisiin ei siis ole säädetty. Rahastosta nostettavat erät verotetaan samalla tavoin kuin muutoinkin eli kunakin verovuonna tuloutuu tuloutumisvuosien lukumäärää vastaava osuus rahastossa urheilu-uran päättyessä olleesta määrästä.
Koska valiokunnan esittämä muutos on poikkeus jo sinänsä poikkeukselliseen säännökseen, valiokunta totesi vielä perusteluissaan, että sen ehdottamaa muutosta tulee soveltaa vain lähinnä työkyvyttömyyden tai muun vastaavan ennakoimattoman syyn vuoksi. Tällainen syy ei valiokunnan mielestä ole esimerkiksi opiskelu, koska viiden vuoden miniminostoaikaa ei voida pitää liiallisena tavanomainen opiskeluaika huomioon ottaen.
Eduskunta on täysistunnossaan hyväksynyt hallituksen esityksen valtiovarainvaliokunnan esittämässä muutetussa muodossa. Uudet säännökset tulevat voimaan vuoden 2004 alusta.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  11.12.2003

Agenttitoiminnan arviointilautakunta on vahvistanut agenttitoiminnan tapaohjeet lokakuussa 2000. Kaikki rekisteröidyt jääkiekkoagentit ovat velvollisia noudattamaan tapaohjeita. Agenttitoiminnan arviointilautakunta myös valvoo rekisteröityjen agenttien toimintaa ja se voi poistaa rekisteristä sellaiset agentit, jotka eivät noudata velvollisuuksiaan. Lievemmissä tapauksissa arviointilautakunta voi antaa agentille huomautuksen.
SJRY, SM-liiga ja SJL suosittelevat pelaajille ja seuroille ainoastaan rekisteröityjen jääkiekkoagenttien käyttämistä. Suositus ei kuitenkaan ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Kaikki Suomessa toimivat jääkiekkoagentit eivät syystä tai toisesta ole halunneet rekisteröityä. Tilanne on ongelmallinen, koska rekisteröimättömillä agenteilla ei ole vastaavaa valvontaa kuin rekisteröidyillä agenteilla. Kun rekisteröimättömät agentit eivät myöskään ole sidottuja agenttitoiminnan tapaohjeisiin, ei velvollisuuksien rikkomisesta seuraava agenttirekisteristä poistaminen ole ollut kaikille rekisteröidyillekään agenteille riittävä tehoste tapaohjeiden noudattamiseen.
Ainoa keino saada agenttijärjestelmä ja agenttien valvonta tehokkaaksi, on jääkiekkoseurojen sitoutuminen neuvottelemaan vain rekisteröityjen agenttien kanssa. Tällöin tapaohjeiden rikkomisesta aiheutuva agenttirekisteristä poistaminen on todellinen tehoste tapaohjeiden noudattamiseksi, koska vain sellaiset agentit jotka noudattavat tapaohjeita, voivat säilyttää rekisteröintinsä ja toimia alalla.
Suomessa on oltu erimielisiä siitä, voisiko pelaajayhdistys kieltää pelaajia käyttämästä muita kuin rekisteröityjä agentteja taikka SM-liiga ja SJL kieltää jääkiekkoseuroja neuvottelemasta muiden kuin rekisteröityjen agenttien kanssa. Esimerkiksi NHL:ssä rekisteröimättömien agenttien käyttäminen on kokonaan kielletty ja kieltoa myös käytännössä noudatetaan ja valvotaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan, olisiko tämäntyyppisen järjestelmän luominen ja ylläpitäminen kilpailuoikeudellisten sääntöjen estämättä mahdollista myös Suomessa.

Kilpailulainsäädäntö agenttitoiminnan kannalta
Kilpailulainsäädännön tarkoituksena on turvata terve ja toimiva taloudellinen kilpailu sekä kieltää vahingolliset kilpailunrajoitukset. Suomessa nämä säännökset on kirjoitettu lakiin kilpailunrajoituksista. Lain esikuvana ovat olleet Euroopan Unionin kilpailusäännöt. Kilpailunrajoituslakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja rajoituksilta.
Kilpailunrajoituslain 2 §:n nojalla lakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. Oikeuskäytännössä on katsottu, että olennaisin edellytys kyseisen soveltamisalarajauksen soveltumisen kannalta on se, että sopimuksella tai järjestelyllä tulee olla välittömiä vaikutuksia alalla työskentelevien työntekijöihin työehtoihin. Agentit edustavat pelaajia näiden työsopimuksia koskevissa neuvotteluissa ja työsopimusten solmimisessa. Pelaajan työstään saaman palkan määrä on myös suorassa suhteessa agentin neuvotteleman työsopimuksen eli pelaajasopimuksen ehtoihin. Näillä perusteilla voitaisiin katsoa, että koska agenttien toimenpiteet kohdistuvat työmarkkinoihin ja niillä on välittömiä vaikutuksia pelaajien työehtoihin, eivät agenttipalvelut lainkaan kuuluisi kilpailunrajoituslain soveltamisalaan.
Kilpailunrajoituslain 2 §:n taustalla on periaate siitä, että työnantajat ja työntekijät voivat sopia tietyistä kilpailunrajoituksista kollektiivisesti esimerkiksi työehtosopimuksella. Rajoitusten tulee kuitenkin koskea vain työntekijöiden työsuhteiden ehtoja eikä niillä saa olla vaikutusta sopimuksen ulkopuolisiin tahoihin.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n nojalla elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla jakaa markkinoita tai hankintalähteitä. Siten esimerkiksi järjestely, jolla jääkiekkoseurat tai lajiliitot asettaisivat tietyn agentin taikka agentin palveluksia käyttävän pelaajan boikottiin, olisi kyseisen säännöksen vastainen ryhmäboikotti. Kiellettynä välillisenä ryhmäboikottina voitaisiin puolestaan pitää järjestelyä, jolla agenttilisenssin myöntämiskriteerit asetetaan niin korkealle, että niillä käytännössä estetään agentiksi haluavia henkilöitä saamasta lisenssiä.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n kielto ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Kilpailunrajoituslain 5 §:n nojalla sallittuja ovat toimenpiteet, jotka tehostavat jakelua taikka edistävät kehitystä ja joista hyöty kohtuulliselta osuudeltaan tulee kuluttajille. Toimenpiteillä ei myöskään saa asettaa elinkeinonharjoittajille muita kuin välttämättömiä rajoituksia eivätkä toimenpiteet myöskään saa poistaa kilpailua.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n nojalla myös elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä. Siten esimerkiksi markkinoiden rajoittaminen kuluttajien vahingoksi on kiellettyä.
Agenttitoiminnan kannalta järjestely jossa agenttina toimiminen edellyttää lisenssin saamista, voisi olla kilpailunrajoituslain kannalta sallittu, mikäli järjestelylle on osoitettavissa asiallisia syitä ja järjestelystä koituva hyöty tulee pääosaltaan agenttien asiakkaille eikä järjestelyllä poisteta kilpailua eikä aseteta muita kuin välttämättömiä rajoituksia elinkeinonharjoittajille.

Sallittu rekisteröintijärjestelmä agenttitoiminnassa
Kilpailunrajoituslain kannalta ongelmallisimpia ovat agenttijärjestelmät, jotka perustuvat vain seurojen tai lajiliittojen määräyksiin. Kilpailuoikeudellisesti kaikkein ongelmattomin olisi puolestaan agenttien oman toimielimen luoma järjestelmä. Pelaajayhdistystenkin ylläpitämät agenttijärjestelmät saattavat johtaa kilpailuoikeudellisiin ongelmiin. Yhdysvalloissa koripallon pelaajayhdistyksen NBPA:n agenttisäännöt on kuitenkin vetoomustuomioistuimessa todettu lailliseksi.
Suomessa vuodesta 1998 voimassa ollut jääkiekkoagenttien rekisteröintijärjestelmä ei ole kilpailuoikeudellisesti ongelmallinen, koska siinä ei aseteta rekisteröitymistä edellytykseksi alalla toimimiselle. Seuroille tai pelaajille ei ole myöskään ole asetettu kieltoa käyttää muuta kuin rekisteröityä agenttia, vaan kysymyksessä on pelkkä suositus. Koska agenttitoiminnassa esiintyviä epäkohtia ei kuitenkaan ole kyetty kitkemään pois nykyisellä suositusjärjestelmällä, on siitä pakko edetä tiukempaan suuntaan.
Olennaista uudessa agenttijärjestelmässä tulee olla se, että agenttina toimiminen edellyttää rekisteröintiä. Lisäksi pelaajia kielletään käyttämästä muita kuin rekisteröityjä agentteja ja seuroja kielletään neuvottelemasta muiden kuin rekisteröityjen agenttien kanssa. Pelaajan tulee kuitenkin voida halutessaan neuvotella sopimuksensa myös itse ilman avustajaa, joten agentin käyttäminen ei saa olla pelaajalle pakollista. Agenttijärjestelmän tulee olla avoin, joten kaikille edellytykset täyttäville ja agentiksi haluaville henkilöille tulee myöntää rekisteröinti. Rekisteröinnin edellytyksiä ei myöskään saa asettaa niin korkealle, että sillä estettäisiin agentiksi haluavia henkilöitä saamasta rekisteröintiä. Järjestelmään tulee kuulua toimiva kurinpitoelin, jolla on oikeus poistaa velvollisuutensa rikkova agentti rekisteristä. Myös lievempiä kurinpitokeinoja tulee olla käytettävissä. Kurinpitopäätöksistä tulee olla oikeus valittaa. Hakemalla rekisteröintiä agentiksi haluava henkilö hyväksyy agenttijärjestelmän säännöt ja kurinpidon sekä sitoutuu noudattamaan alan tapaohjeita.
Nykyisen agenttijärjestelmän sopijapohja on tärkeätä säilyttää myös uudessa agenttijärjestelmässä. Kun kaikki osapuolet ovat mukana järjestelmää koskevassa sopimuksessa, sen katsominen sallituksi myös kilpailunrajoituslain kannalta on paljon helpompaa. SM-liigan ja SJL:n sekä SJRY:n tulee luonnollisesti olla uudessakin järjestelmässä sopijapuolina, jotta kilpailunrajoituslain 2 §:n taustalla olevan periaatteen kriteerit voidaan saavuttaa. Toisaalta myös agenttikunnan tulee olla sopijapuolena, jotta agentit voivat vaikuttaa määräysten ja tapaohjeiden sisältöön. Tällöin määräykset ja tapaohjeet tyydyttävät kaikki osapuolia ja samalla uudelle järjestelmälle saadaan mahdollisimman laaja tuki ja kannatus. Alkuperäisessä sopimuksessa on agenttikunnan osalta sopijapuolena Urheiluagentit ry, joka ei kuitenkaan enää nykyisin toimi. Tämän vuoksi nykyisen agenttikunnan tulee asettaa oma edustajansa suunnittelemaan ja sopimaan uudesta järjestelmästä.
Kaikkien jääkiekkoilussa toimivien tahojen kannalta on erittäin tärkeätä, että agenttikunnan ammattitaito ja sitoutuminen yhteisesti hyväksyttyjen tapaohjeiden noudattamiseen voidaan taata. Ilman rekisteröitymistä tätä ei ole mahdollista toteuttaa. Hyöty uudesta agenttijärjestelmästä koituu suoraan agenttien asiakkaille. Rekisteröimättömien agenttien ammattitaidosta ei ole mitään takeita eikä heitä voida valvoa samalla tavalla kuin rekisteröityjä agentteja. Rekisteröimättömät agentit eivät myöskään ole sidottuja alan tapaohjeisiin. Ne ylilyönnit joita yleisesti tiedetään agenttitoiminnassa esiintyvän, saadaan kuriin vain sillä, että kaikki agentit ovat sidottuja tapaohjeisiin ja että jokaiseen agenttiin voidaan käyttää samanlaista valvonta- ja kurinpitovaltaa. Kun rekisteriin hyväksymiselle ei aseteta liian tiukkoja edellytyksiä, ei rekisteröinnillä estetä tai karsita agentiksi haluavia henkilöitä pääsemästä alalle, jolloin kilpailuoikeudellisia sääntöjä ei rikota. Rekisteröinnistä huolimatta alalla vallitsee terve ja toimiva kilpailu ja samalla myös asiakkaiden etu tulee turvatuksi ilman että elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapautta olisi perusteettomasti rajoitettu. Tarve ja perustelut kattavan agenttijärjestelmän luomiselle eivät johdu kilpailun rajoittamisesta, vaan siitä että yhteisesti hyväksytyt tapaohjeet saadaan velvoittamaan jokaista agenttia. Tällöin ja vain tällöin voidaan myös varmistaa se, että tapaohjeita rikkovat agentit eivät voi enää toimia.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  17.11.2003
Muokattu:   7.9.2005, 29.9.2005
Julkaistu: Urheiluoikeuden yhdistyksen 10-vuotisjuhlakirja 2004 (laaja versio)
Lue / lataa laajennettu versio

Lisäys  12.9.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä, joten rekisteröimättömät agentit eivät enää voi toimia alalla. Uuden järjestelmän myötä kaikki agentit ovat samassa asemassa, sillä kaikkia agentteja koskevat samat säännöt ja velvollisuudet.
Heikki Mäkinen

Tässä artikkelissa selvitetään, kuka voi agenttitoimintaa koskevien sääntöjen ja ohjeiden mukaan olla jääkiekkoagentin päämies eli keneltä agentti voi ottaa vastaan toimeksiantoja. Tarkastelun kohteena ovat myös tietyt toimeksiantosuhteesta seuraavat agentin velvollisuudet erityisesti hyvän agenttitavan asettamien vaatimusten valossa. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat tietyt ristiriitatilanteet, joita saattaa syntyä agentin ottaessa vastaan toimeksiantoja jääkiekon piirissä toimivilta eri tahoilta.

Agenttijärjestelmä
Agenttitoiminnan selkiyttämiseksi ja kehittämiseksi SJRY, SJL, SM-liiga sekä Urheiluagentit loivat vuonna 1998 agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän. Järjestelmän perustamista koskevassa sopimuksessa tarkoitetaan agentilla henkilöä, joka toimii jääkiekon piirissä pelaajan toimeksiannosta tämän edustajana pelaajasopimusta koskevissa neuvotteluissa. Sen sijaan agentin muu toiminta pelaajan tai seuran edustajana ei kuulu perustamissopimuksen piiriin.
Selvää tietysti on, että jääkiekkoagentti saa toimeksiantoja pelaajilta. Agenttien päätehtävänä nimenomaan onkin pelaajien edustaminen pelaajasopimusta koskevissa neuvotteluissa ja tässä tarkoituksessa agentit tarjoavat palveluksiaan pelaajille.
Pelaajan ottaessa agentin edustamaan itseään osapuolet solmivat agenttisopimuksen. Rekisteröity jääkiekkoagentti on aina velvollinen tekemään agenttisopimukset kirjallisina. Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin. Tämän sopimusmallin ehtojen mukaan pelaaja antaa agentin tehtäväksi edustaa, neuvotella ja avustaa pelaajaa häntä koskevissa pelaajasopimus- ja palkkaneuvotteluissa sekä muissa pelaajasopimusta koskevissa asioissa.
Pelaaja ja agentti voivat sopia, että agentti hoitaa pelaajan puolesta myös muita kuin pelaajasopimusta koskevia tehtäviä. Tällaiset muut tehtävät eivät kuitenkaan kuulu agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän piiriin eikä tällaisia tehtäviä varten ole laadittu sopimusmalliakaan.
Agentti voi ottaa vastaan toimeksiantoja myös muilta jääkiekon piirissä toimivilta tahoilta. Eräät agentit hoitavatkin esimerkiksi valmentajien asioita. Mikään ei sinänsä estä myöskään sitä, että agentti ottaisi vastaan toimeksiantoja jääkiekkoseuroiltakin. Tällaiset muita kuin pelaajia koskevat toimeksiantosuhteet jäävät kuitenkin aina agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän ulkopuolelle.

Tapaohjeet
Rekisteröityjen jääkiekkoagenttien toimintaa valvova agenttitoiminnan arviointilautakunta on vahvistanut agenttitoiminnan tapaohjeet lokakuussa 2000.
Agenttitoiminnan tapaohjeet luovat alalle pelisäännöt, joista hyötyvät kaikki jääkiekkoilun piirissä toimivat tahot. Koska tapaohjeet ilmentävät sitä, mitä alalla pidetään hyvän tavan mukaisena, voidaan tapaohjeiden katsoa koskevan agenttien kaikkea toimintaa. Tapaohjeet koskevat siten paitsi agentin toimintaa hänen asiakkainaan olevien pelaajien pelaajasopimuksia koskevissa asioissa, myös agentin toimintaa pelaajia koskevissa muissa asioissa sekä myöskin agentin mahdollista toimintaa muiden tahojen kuin pelaajien edustajana.
Agenttitoiminnan tapaohjeiden pohjana on käytetty Suomen Asianajajaliiton hyväksymiä hyvää asianajotapaa koskevia ohjeita. Tämän vuoksi hyvän agenttitavan tulkintaan voidaan saada apua myös hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden tulkinnasta.

Agentin velvollisuuksia toimeksiannon hoitamisessa
Riippumatta siitä, antaako pelaaja agentin tehtäväksi ainoastaan pelaajasopimustaan koskevat asiansa vai muitakin asioitaan koskevia tehtäviä, on pelaaja aina se taho, joka tässä toimeksiantosuhteessa on päämies. Agentti siis suorittaa tehtäviään pelaajan puolesta ja edustaa tehtäviään suorittaessaan pelaajaa.
Agenttitoiminnan tapaohjeiden nojalla agentin on parhaan kykynsä mukaan valvottava päämiehensä oikeutta ja etua. Agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevan sopimuksen mukaan agentin on myös toimittava urheilullisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla.
Agenttisopimusmalliin on myös kirjattu sopimusehdoksi, että agentti on velvollinen parhaan kykynsä mukaan edustamaan pelaajaa neuvoteltaessa pelaajan eduista, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä muutoinkin toimimaan pelaajan edun mukaisesti kaikissa agenttisopimuksen kohteena olevissa asioissa.
Mainitut määräykset ja ehdot osoittavat selvästi, että agentin tulee kaikessa toiminnassaan valvoa päämiehensä oikeutta ja etua parhaalla mahdollisella tavalla. Minkään muun tahon oikeuksien ja etujen valvominen ei kuulu agentin tehtäviin eikä toimeksiantosuhteen sisältöön. Agenttitoiminnan tapaohjeissa on lisäksi todettu, että agentti ei saa sallia omien etujensa vaikuttavan agenttitehtävän hoitamiseen.
Selvää tietysti on, että niin agenttitoiminnassa kuin kaikessa muussakin toiminnassa on noudatettava lakia. Tämä on todettu myös agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevassa sopimuksessa sekä agenttitoiminnan tapaohjeissakin. Agentti ei siis ole päämiehensä oikeuksia ja etuja valvoessaan velvollinen eikä oikeutettu rikkomaan lakia. Agenttitoiminnan tapaohjeiden mukaan agentin tulee rehellisesti, luottamuksellisesti ja tunnollisesti täyttää kaikki hänelle uskotut tehtävät. Agentin tulee myös esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti ja välttää kaikkea mikä saattaa vähentää luottamusta agenttien ammattikuntaa kohtaan.

Mahdollisia ristiriitatilanteita
Hyvää asianajajatapaa koskevien ehtojen mukaan asianajaja on velvollinen torjumaan toimeksiannon, jos hänellä samassa asiassa tai muussa toimeksiantoon liittyvässä asiassa on henkilökohtaista tai taloudellista etua, joka on ristiriidassa toimeksiantajan edun kanssa, taikka mikäli asianajaja on aikaisemmin neuvotellut vastapuolen kanssa taikka muutoin avustanut vastapuolta samassa tai muussa asiassa, jossa tietoon tulleilla seikoilla saattaa olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle. Kyseistä hyvää asianajajatapaa koskevien ehtojen kohtaa ei ole otettu hyvää agenttitapaa koskeviin ohjeisiin. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että agentti voisi olla toimeksiantosuhteessa samalla kertaa sekä seuraan että seurassa pelaavaan pelaajaan. Hyvää agenttitapaa koskevien ehtojenkin mukaan agentin on torjuttava tehtävä, jos on olemassa jokin seikka, joka estää agenttia vapaana sivuvaikutteista tai asian edellyttämällä joutuisuudella ja tarmolla valvomasta toimeksiantajansa etuja.
Agentti ei voi milloinkaan olla pelaajan toimeksiantoa hoitaessaan toimeksiantosuhteessa vastapuolen eli pelaajan edustaman seuran kanssa. Mikäli näin olisi, ei agentti voisi yhtä aikaa valvoa kummankin päämiehensä etuja. Selvää on, että seuran ja pelaajan intressit esimerkiksi pelaajalle maksettavien etujen osalta eivät ole yhteneväisiä. Tällöin agentti joutuisi väistämättä luopumaan jommankumman päämiehensä etujen valvomisesta.
Hyväksyttävänä ei voida myöskään pitää sitä, että agentti on toimeksiantosuhteessa samaa seuraa edustavan valmentajan ja pelaajan kanssa. Vaikka valmentajat yleensä ovatkin työsuhteessa seuraan, on heillä käytännössä varsin suuri valta seuraa koskevien asioiden ja esimerkiksi pelaajavalintojen päättämisessä. Ollessaan toimeksiantosuhteessa valmentajaan ei agentti enää pystyisikään valvomaan seuraan pyrkivän tai siellä olevan pelaaja-asiakkaansa etua ja oikeutta parhaalla mahdollisella tavalla.
Seurat tiedustelevat usein agenteilta mahdollisia vapaana olevia pelaajia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että seuran ja agentin välille syntyisi heti toimeksiantosuhde. Agentti voi siis vapaasti tarjota edustamiaan pelaajia tällaiseenkin seuraan. Jos sen sijaan seuran ja agentin välillä sovitaan siitä, että agentti etsii seuralle sen asettamat kriteerit täyttävän pelaajan, muuttuu tilanne toisenlaiseksi. Seuran ja agentin välillä on tällöin toimeksiantosuhde, eikä agentti voi enää tämän jälkeen olla toimeksiantosuhteessa pelaajaan, jota hän seuralle tarjoaa.
Hyvää asianajajatapaa koskevien ehtojen mukaan asianajaja saa avustaa sopimuksen teossa kahta tai useampaa henkilöä, milloin kaikki pyytävät häntä antamaan apuaan. Asianajaja on tällöin velvollinen ottamaan huomioon kaikkien toimeksiantajien edut yhtäläisesti eikä hänen ole lupa avustaa ketään heistä asiasta myöhemmin ehkä syntyvässä riidassa. Tätäkään hyvää asianajajatapaa koskevien ehtojen kohtaa ei ole otettu hyvää agenttitapaa koskeviin ohjeisiin, mutta siitä huolimatta tilannetta ei voida agenttitoiminnan kannalta tulkita toisin.
Sinänsä tietty seura ja pelaaja voivat myös yhdessä pyytää agenttia avustamaan heitä pelaajasopimuksen tekemisessä. Tällaisessa tilanteessa agentin tulee ottaa huomioon kummankin osapuolen edut eikä hän voi enää myöhemmin avustaa kumpaakaan osapuolta mahdollisessa pelaajasopimusta koskevassa riidassa. Käytännössä tällaisia toimeksiantosuhteita ei kuitenkaan juurikaan esiinny.
Yleisillä säännöillä on mahdotonta määritellä sitä, milloin tietyn seuran tai valmentajan antama aikaisempi toimeksianto estää agenttia vielä myöhemminkin tarjoamasta edustamiaan pelaajia kyseiseen seuraan. Kun agentin tulee aina toimia eettisesti hyväksyttävällä tavalla, tulee tämä raja asettaa mielestäni varsin korkealle. Mitä enemmän agentti on aikaisemman toimeksiannon perusteella saanut tietää seuran oloista, sitä kauemmin agentin on pidättäydyttävä sellaisista toimeksiannoista, joissa hänen tulisi valvoa seuran palveluksessa olevan pelaajan etua ja oikeutta.

Pitäisikö agentteja kieltää ottamasta toimeksiantoja muilta kuin pelaajilta ?
NHL:ssä voimassa olevien agenttitoiminnan määräysten mukaan agentti ei saa milloinkaan edustaa seuroja tai olla palvelussuhteessa seuraan. Toimeksiannon vastaanottaminen seuralta on siten aina kiellettyä. Myöskin valmentajien, kykyjenetsijöiden ja seurojen palveluksessa olevien muidenkin henkilöiden edustaminen on aina kiellettyä.
Agenttitoiminnan selkiyttämisen ja uskottavuuden kannalta voisi Suomessakin olla syytä pohtia yhtä kategorisen kiellon asettamista kuin NHL:ssä. Agentit voisivat tällöin ottaa vastaan toimeksiantoja ainoastaan pelaajilta, mutta seurojen tai valmentajien edustaminen olisi kiellettyä. Hyvällä syyllä voidaankin kysyä, voiko sellainen agentti joka välillä toimii jonkin seuran tai valmentajan toimeksiannosta, parhaalla mahdollisella tavalla valvoa pelaaja-asiakkaansa etuja ja oikeuksia tällaista seuraa vastaan.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  6.10.2003

Lisäys  1.10.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä. Uusissa agenttisäännöissä on nimenomaisesti kielletty agentteja vastaanottamasta toimeksiantoja seuroilta tai niiden palveluksessa olevilta valmentajilta tai muilta toimihenkilöiltä. Agentin riippumattomuuteen on muutoinkin kiinnitetty erityistä huomiota. Mikäli määräysten vastaista toimintaa edelleen esiintyy, on siitä syytä ilmoittaa pelaajayhdistyksen toimistoon.
Heikki Mäkinen

Jääkiekkoagenttien toimintaa valvova agenttitoiminnan arviointilautakunta on vahvistanut agenttitoiminnan tapaohjeet lokakuussa 2000. Tapaohjeet luovat alalle pelisäännöt, joista agentin asiakkaina olevien pelaajien lisäksi hyötyvät kaikki muutkin jääkiekkoilun piirissä toimivat tahot.
Julkisuudessa on kuitenkin erityisesti syksystä 2002 alkaen esiintynyt yhä enenevässä määrin kirjoituksia ja mielipiteitä siitä, että agentteja varten laadittuja sääntöjä ei noudateta taikka ettei niiden noudattamista ainakaan valvota.
Mikä sitten on totuus, säännöt joita ei noudateta vai säännöt joiden noudattamista ei valvota?

Agenttijärjestelmä ja tapaohjeet
Agenttitoiminta yleistyi suomalaisessa jääkiekkoilussa 1990 -luvulla. Agenttitoiminnan selkiyttämiseksi ja kehittämiseksi Suomen Jääkiekkoilijat (SJRY eli pelaajayhdistys), Suomen Jääkiekkoliitto (SJL), Jääkiekon SM-liiga (SM-liiga) sekä Urheiluagentit loivat vuonna 1998 agenttien pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän. Tärkeimpänä osana tässä järjestelmässä on agenttitoiminnan arviointilautakunta, joka koostuu mainittujen tahojen edustajista.
Kuten edellä on jo todettu, on agenttitoiminnan arviointilautakunta vahvistanut agenttitoiminnan tapaohjeet lokakuussa 2000. Tapaohjeiden pohjana on käytetty Suomen Asianajajaliiton hyväksymiä hyvää asianajotapaa koskevia ohjeita.
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymät ja rekisteröimät agentit ovat velvollisia noudattamaan agenttitoiminnan tapaohjeita. Agenttitoiminnan arviointilautakunta myös valvoo rekisteröityjen agenttien toimintaa ja se voi poistaa rekisteristä sellaiset agentit, jotka eivät noudata velvollisuuksiaan. Lievemmissä tapauksissa arviointilautakunta voi antaa agentille huomautuksen.
Rekisteröidyn agentin asiakkaana olevalla pelaajalla on oikeus ilmoittaa arviointilautakunnalle, mikäli agentti rikkoo agenttitoiminnan tapaohjeita tai muutoin laiminlyö velvollisuuksiaan. Ilmoituksen voi tehdä myös muukin taho, esimerkiksi jääkiekkoseura tai toinen agentti. Arviointilautakunta voi ottaa asian tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan.

Tapaohjeiden sisältö
Rekisteröidyn jääkiekkoagentin on aina toimittava urheilullisesti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla sekä valvottava päämiehensä oikeutta ja etua. Tapaohjeissa pyritään täsmentämään, mitä tällaisella hyväksyttävällä tavalla tarkoitetaan. Selvää tietysti on, että yksityiskohtaisia ja kaiken kattavia ohjeita on mahdotonta kirjoittaa. Tapaohjeet sisältävätkin pitkälti yleisiä määräyksiä, kuten maininnat siitä että agentin tulee rehellisesti, luottamuksellisesti ja tunnollisesti täyttää kaikki hänelle uskotut tehtävät sekä että agentin tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti ja välttää kaikkea mikä saattaa vähentää luottamusta agenttien ammattikuntaa kohtaan.
Tapaohjeisiin sisältyy kuitenkin myös yksityiskohtaisia ja yksiselitteisiä määräyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi maininnat siitä, että agentin on solmittava kirjallinen sopimus toimeksiantajan kanssa ja että agenttisopimuksen pohjana on käytettävä agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymää mallia sekä että agentti ei saa tehdä sopimusta alle 16 -vuotiaan toimeksiantajan kanssa.
Siltä osin kuin tapaohjeissa on annettu yleisiä määräyksiä, kuuluu niiden sisällön tulkitseminen ja täsmentäminen ensisijaisesti agenttitoiminnan arviointilautakunnalle. Se voi antaa agenteille määräyksiä tapaohjeiden sisällöstä ja tulkinnasta ja se voi myös täsmentää tapaohjeiden sisältöä valvontamenettelyssään. Koska agenttitoiminnan tapaohjeiden pohjana on käytetty Suomen Asianajajaliiton hyväksymiä hyvää asianajotapaa koskevia ohjeita, voidaan hyvään agenttitapaan hakea tulkintaa myös hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden tulkinnasta.

Tapaohjeiden ongelmakohdat
Agenttitoiminnan tapaohjeet sitovat vain rekisteröityjä jääkiekkoagentteja. Kaikki Suomessa toimintaansa harjoittavat agentit eivät syystä tai toisesta ole halunneet rekisteröityä. Syitä voi vain arvella. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu siksi, että rekisteröimättömien agenttien kohdalla ei ole vastaavia valvontakeinoja kuin rekisteröidyillä agenteilla. Tämä on selvästi epäkohta.
SJRY, SM-liiga ja SJL suosittelevat pelaajille ja seuroille ainoastaan rekisteröityjen jääkiekkoagenttien käyttämistä. Agenttirekisteri julkaistaan jääkiekkolehdissä säännöllisesti. Rekisteri on julkaistu myös internetissä pelaajayhdistyksen kotisivuilla osoitteessa www.fhpa.net ja sieltä löytyy aina ajan tasalla oleva lista rekisteröidyistä agenteista. Listalta esimerkiksi pelaajan on helppo tarkistaa, onko hänen agentillaan voimassa oleva rekisteröinti.
Suositus rekisteröityjen agenttien käyttämisestä ei ole jääkiekkopiireissä saanut ansaitsemaansa huomiota, vaikka se on ainoa mahdollisuus pätevän agenttijärjestelmän aikaansaamiseksi. Esimerkiksi NHL:ssä rekisteröimättömien agenttien käyttäminen on kokonaan kielletty ja kieltoa myös käytännössä noudatetaan ja valvotaan.
Kun rekisteröimättömät agentit eivät ole sidottuja agenttitoiminnan tapaohjeisiin, ovat jotkut rekisteröidytkin agentit saattaneet katsoa voivansa rikkoa tapaohjeita. Tämä on kuitenkin täysin virheellinen menettely, johon agenttitoiminnan arviointilautakunnan on puututtava tiukasti. Rekisteröity agentti, joka ei katso olevansa velvollinen noudattamaan tapaohjeita, on poistettava rekisteristä.
Toinen tapaohjeiden ongelmakohta on niiden valvontajärjestelmässä. Käytännössä ensisijainen valvontavelvollisuus jää pelaajayhdistyksen nimeämälle lautakunnan sihteerille, koska agenttitoiminnan arviointilautakunnalla ei ole omia toimihenkilöitä. Kun pelaajayhdistyksellä on luonnollisesti huomattava määrä muitakin tehtäviä, ei tapaohjeiden valvonnalle välttämättä jää riittävästi aikaa. Lisäksi muutaman keskenään nahistelevan agentin riitojen käsitteleminen vie helposti koko valvontajärjestelmään käytettävissä olevat resurssit.

Ilmenneitä rikkeitä
Agenttitoiminnan arviointilautakunta on tähän mennessä antanut huomautuksen eräälle rekisteröidylle agentille agenttien keskinäistä kanssakäymistä koskevien sääntöjen rikkomisesta sekä julkisen huomautuksen eräälle toiselle rekisteröidylle agentille epäasiallisesta menettelystä pelaajien houkuttelemiseksi vaihtamaan agenttiaan. Viimeksi mainittu huomautus sai myös tiedotusvälineiltä melkoisesti huomiota.
Mainittujen tapausten lisäksi julkisuudessa on esimerkiksi kerrottu tapauksista, joissa agentti on pyrkinyt saamaan toimeksiantoja alle 16 -vuotiaalta pelaajalta ja hänen vanhemmiltaan. On myös epäilty, että agentti olisi pelaajien tietämättä tehnyt seurojen kanssa sopimuksia siitä että seura voi purkaa pelaajasopimuksen kesken kauden seuraamuksitta. Tiedossa on myös, että eräät agentit eivät vieläkään ole tehneet kirjallisia sopimuksia kaikkien pelaaja-asiakkaidensa kanssa. Yleisiä ovat myös epäilykset siitä, että agentit pyrkivät epäasiallisilla keinoilla viemään asiakkaita toisiltaan. On myös väitetty, että agentit vuotavat tietoja pelaajasiirroista julkisuuteen hyötyäkseen tilanteesta sopimusneuvotteluissa. Kaikkiin tämäntyyppisiin rikkeisiin tulisi puuttua tapauksesta riippuen joko antamalla huomautus tai poistamalla kyseinen agentti rekisteristä.

Miten järjestelmästä saadaan tehokas
Säännöt eli agenttitoiminnan tapaohjeet ovat siis olemassa, mutta kaikki eivät niitä noudata taikka eivät ole niihin edes sidottuja.
Ainoa keino saada agenttijärjestelmä ja agenttien valvonta tehokkaaksi, on jääkiekkoseurojen sitoutuminen neuvottelemaan vain rekisteröityjen agenttien kanssa. Tällöin tapaohjeiden rikkomisesta aiheutuva agenttirekisteristä poistaminen olisi todellinen tehoste ohjeiden noudattamiseksi. Samalla agenttien valvontaan tulisi pystyä ohjaamaan enemmän resursseja ja myös valvontajärjestelmää tulisi kehittää.
Tulisi myös selvittää, voisivatko SM-liiga ja SJL kieltää jääkiekkoseuroja neuvottelemasta muiden kuin rekisteröityjen agenttien kanssa. Tähän asti on katsottu, että vapaa elinkeinon harjoittamisoikeus estäisi tällaisen järjestelmän luomisen. Jalkapallon puolella tämäntyyppinen järjestelmä on kuitenkin jo olemassa ja toiminnassa jopa meillä Suomessa.
SM-liigan ja SJL:n sekä SJRY:n tulisi viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin agenttijärjestelmän ja agenttien valvonnan tehostamiseksi. Yksi keino olisi perustaa työryhmä, johon myös agenttien edustaja otettaisiin mukaan ja jonka tehtäväksi annettaisiin toimivan valvontajärjestelmän suunnitteleminen mahdollisimman pikaisesti. Yhteisesti laaditun suunnitelman hyväksymiskynnys on matalammalla kuin vain jonkun tai joidenkin osapuolten laatimalla suunnitelmalla. Työryhmiä on tietysti asetettu jo moniin muihinkin tehtäviin, mutta tämäntyyppiseen tehtävään olisi juuri tällä hetkellä suuri tarve.
Eräänlaisena ensiapuna jokaisen agentin tulee katsoa peiliin ja pohtia, täyttävätkö hänen toimintatapansa kaikilta osiltaan hyvän agenttitavan asettamat vaatimukset. Agenttitointa kun voi harjoittaa myös rehellisesti ja tapaohjeita noudattaen, vaikka valvoja ei aina olekaan näkemässä.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  28.10.2002

Lisäys  1.10.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä. Uusiin sääntöihin ja tapaohjeisiin on myös lisätty tai täydennetty määräykset nyt tiedossa olevien agenttitoiminnan epäkohtien kitkemiseksi. Mikäli näiden määräysten vastaista toimintaa edelleen esiintyy, on siitä syytä ilmoittaa pelaajayhdistyksen toimistoon.
Heikki Mäkinen

Rekisteröity jääkiekkoagentti on velvollinen tekemään edustamiensa pelaajien kanssa agenttisopimukset kirjallisesti. Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin.

Agenttitoiminnan pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevien sopimusehtojen sekä agenttitoiminnan tapaohjeiden mukaan rekisteröidyn jääkiekkoagentin on solmittava agenttisopimus pelaajan kanssa aina kirjallisesti.
Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin. Sopimuksessa sovitaan yksityiskohtaisesti mm. agentin velvollisuuksista ja palkkiosta sekä sopimuksen voimassaolosta ja sen päättymisestä. Agentin on myös toimitettava yksi kappale allekirjoitetusta agenttisopimuksesta pelaajayhdistykselle.
Kirjallinen agenttisopimus on tärkeä turva pelaajalle jo pelkästään siitä syystä, että siitä on jälkeenpäin helppo todeta, mitä on sovittu. Suullinen sopimus ajaa osapuolet helposti riitaan siitä, mitä ja mistä ylipäätään sovittiin.

Agenttisopimuksen solmiminen
Vielä nykyisinkin lienee yleistä, että jotkut agentit etsivät pelaajille pelipaikkaa ilman, että agenttisopimusta olisi solmittu kirjallisesti. Tätä menettelyä ei voida pitää agenttitoimintaa koskevien sääntöjen kannalta hyväksyttävänä. Myöskään pelaajien kannalta menettelyä ei voida pitää hyväksyttävänä, koska agenttisopimuksen sisältö jää tällöin helposti epämääräiseksi.
Aina kun rekisteröity agentti ryhtyy etsimään pelaajalle pelipaikkaa tai tarjoamaan häntä vapaana olevaan pelipaikkaan taikka ryhtyy muihin agentin tehtäviä koskeviin toimenpiteisiin, on agenttisopimus poikkeuksetta sovittava pelaajan kanssa kirjallisesti.
Agenttitoiminnan tapaohjeiden kannalta voitaneen kuitenkin pitää hyväksyttävänä, että pelipaikkaa haeskeleva pelaaja antaa yhteystietonsa agentille mahdollisesti myöhemmin ilmaantuvaa pelipaikkaa varten. Tällöin varsinaista agenttisopimusta ei solmita eikä agentti aktiivisesti etsi pelaajalle pelipaikkaa. Mikäli agentti myöhemmin jonkin jääkiekkoseuran yhteydenoton tai jääkiekkoseuralta muussa yhteydessä saadun tiedon perusteella katsoo kyseisen pelaajan voivan sopia joukkueeseen, on agentin tehtävä pelaajan kanssa kirjallinen agenttisopimus ennen jääkiekkoseuran kanssa käytäviä jatkoneuvotteluja.

Hyvän agenttitavan vaatimukset
Agenttitoiminnan pätevyyden toteamis- ja rekisteröintijärjestelmän sekä agenttitoiminnan tapaohjeiden yhtenä kulmakivenä on avoimuus. Myös pelaajien oikeuksien toteutuminen edellyttää, että agentin kanssa tehty sopimus ja sen sisältö voidaan milloin tahansa todeta. Suulliset agenttisopimukset eivät täytä näitä edellytyksiä edes siinä tapauksessa, että pelaaja tällaista menettelyä haluaisi.
Rekisteröityjen agenttien tulee kaikessa toiminnassaan tarkoin noudattaa hyvää agenttitapaa. Agenttisopimuksen sisältö ei saa missään olosuhteissa jäädä pelaajalle epäselväksi. Myös jääkiekkoseurojen tulee voida luottaa siihen, että rekisteröity agentti tarjoaa joukkueeseen vain sellaisia pelaajia, joiden kanssa agentilla on voimassa oleva agenttisopimus. Muussa tapauksessa koko järjestelmän uskottavuus vaarantuu.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  4.3.2002

Lisäys  1.10.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä, jonka myötä jokaisen agentin pitää tehdä agenttisopimukset kirjallisesti. Mikäli pelaajalla ei vielä ole kirjallista sopimusta agenttinsa kanssa eikä agentti sellaista pyynnöstä huolimatta tee, on pelaajan syytä ilmoittaa asiasta pelaajayhdistyksen toimistoon.
Uusissa tapaohjeissa on lisäksi nimenomaisesti kielletty agentteja tarjoamasta seuroille sellaisia pelaajia, joiden kanssa agentilla tai hänen kanssaan yhteistyötä tekevällä agentilla ei ole voimassa olevaa agenttisopimusta. Mikäli tämän määräyksen vastaista toimintaa edelleen esiintyy, on myös siitä syytä ilmoittaa pelaajayhdistyksen toimistoon.
Heikki Mäkinen

Rekisteröity jääkiekkoagentti on velvollinen tekemään edustamiensa pelaajien kanssa agenttisopimukset aina kirjallisesti. Agenttitoiminnan arviointilautakunta on hyväksynyt agenttisopimuksia koskevan mallin. Agenttisopimuksessa sovitaan yksityiskohtaisesti mm. sopimuksen voimassaolosta ja sen päättymisestä.

Tarkastelen tässä artikkelissa, millä perusteella voimassa oleva agenttisopimus voidaan irtisanoa tai purkaa ja millä tavalla irtisanominen tai purkaminen on käytännössä suoritettava. Tarkastelen asiaa pääosin pelaajan näkökulmasta.
Lähtökohtana agenttisopimuksen irtisanomisessa tai purkamisessa on luonnollisesti voimassa olevassa sopimuksessa sovitut ehdot. Rekisteröidyn jääkiekkoagentin on syksystä 2001 lähtien tullut käyttää agenttitoiminnan arviointilautakunnan vahvistamaa sopimusmallia taikka hyväksyttää lautakunnalla sen mallista poikkeava oma sopimusmallinsa. Tämän vuoksi onkin oletettavaa, että kaikilla rekisteröidyillä jääkiekkoagenteilla on ainakin jatkossa pääosiltaan samansuuntaiset agenttisopimukset käytössään. Kun uuden sopimusmallin käyttämispakko koskee kuitenkin vain uusia solmittavia agenttisopimuksia, voi vanhoja sopimuksia esiintyä vielä pitkään. Tämän vuoksi kussakin yksittäistapauksessa on ensin varmistauduttava siitä, mitä irtisanomisesta tai purkamisesta on sovittu.
Erityisesti siinä tapauksessa, että pelaaja käyttää rekisteröimättömän agentin palveluksia, on syytä tarkoin perehtyä agenttisopimuksessa mainittuun irtisanomis- tai purkamisoikeuteen ennen niitä koskeviin toimiin ryhtymistä. Jos agenttisopimus on tehty pelkästään suullisesti, saattavat osapuolten näkemykset irtisanomis- tai purkamisoikeudesta olla täysin erilaisia. Tällaisten tilanteiden varalta on mahdotonta antaa yleispäteviä ohjeita, vaan kukin yksittäistapaus on tutkittava tarkoin.
Jatkossa keskityn tässä artikkelissa käsittelemään agenttitoiminnan arviointilautakunnan vahvistamassa agenttisopimusmallissa mainittuja ehtoja sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta.

Agenttisopimusmallin ehdot
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymässä agenttisopimusmallissa on sopimuksen voimassaolo kirjattu niin, että sopimus on voimassa toistaiseksi allekirjoituspäivästä alkaen. Sekä pelaajalle että agentille on annettu sopimusmallissa oikeus milloin tahansa irtisanoa sopimus päättymään yhden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Lisäksi osapuolille on annettu sopimusmallissa oikeus sopimuksen purkamiseen, mikäli toinen osapuoli olennaisesti rikkoo sopimuksen mukaisia vastuitaan tai velvollisuuksiaan.
Sekä agenttisopimuksen irtisanominen että sen purkaminen johtavat sopimuksen päättymiseen. Olennainen ero näissä sopimuksen päättymistavoissa on se, että irtisanomistilanteessa edellytetään irtisanomisajan kulumista kun taas purkamista käytettäessä sopimus päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa. Merkittävä ero on myös siinä, että purkaminen edellyttää olennaista sopimusrikkomusta kun taas irtisanominen on mahdollista milloin tahansa ilman erityistä syytäkin.

Agenttisopimuksen irtisanominen
Silloin kun agenttisopimus on voimassa toistaiseksi, se jatkuu pelikaudesta toiseen ilman erillisiä toimenpiteitä. Merkitystä ei ole myöskään sillä, kuinka pitkän pelaajasopimuksen pelaaja on kulloinkin solminut.
Kuten edellä on todettu, on agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymään sopimusmalliin kirjattu sekä pelaajalle että agentille oikeus milloin tahansa irtisanoa agenttisopimus. Tämä ns. vapaa irtisanomisoikeus tarkoittaa sitä, ettei irtisanominen edellytä mitään syytä, joskin käytännössä sopimuksen irtisanomiseen harvemmin ilman syytä ryhdytään. Irtisanominen ei myöskään edellytä mitään edeltäviä varoituksia tai huomautuksia. Vapaa irtisanomisoikeus tarkoittaa myös sitä, että irtisanomisen syytä ei tarvitse ilmoittaa toiselle osapuolelle. Tällöin irtisanojan päätettävissä on, ilmoittaako hän irtisanomisen syyn toiselle osapuolelle vai ei.
Käytännössä pelaaja ryhtynee miettimään agenttisopimuksen irtisanomista yleensä siinä vaiheessa, kun hän ei mielestään saa agentiltaan riittävän hyvää palvelua. Pelaajan kannalta olisikin kohtuutonta, että hänen tulisi tällaisessa tilanteessa agenttisopimuksesta vapautuakseen antaa agentille varoituksia tai huomautuksia ennen sopimuksen irtisanomista taikka että hänen tulisi ruveta luettelemaan, millä tavalla hän on agentin palveluksiin tyytymätön.
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymän sopimusmallin ehtojen mukaan agenttisopimusta irtisanottaessa on noudatettava yhden kuukauden irtisanomisaikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisesta on ilmoitettava toiselle osapuolelle vähintään yhtä kuukautta ennen haluttua sopimuksen päättymisajankohtaa. Enimmäispituutta irtisanomisajalle ei ole asetettu, joten hyvin pitkänkin irtisanomisajan käyttäminen on mahdollista, joskin käytännössä tuskin käytetään ainakaan paljon yli kuukauden mittaisia irtisanomisaikoja.
Osapuolet voivat heti irtisanomisen tapahduttua sopia siitä, että agenttisopimuksen voimassaolo päättyy välittömästi tai aikaisemmin kuin irtisanomisajan kuluttua. Samalla voidaan myös sopia mahdollisista keskeneräisistä asioista ja niiden hoitamisesta. Yhden kuukauden irtisanomisajan kulumista ei siis ole pakko odottaa, jos kumpikin osapuoli haluaa sopimuksen päättyvän nopeammin.

Agenttisopimuksen purkaminen
Kuten edellä on todettu, on agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymään sopimusmalliin kirjattu sekä pelaajalle että agentille myös oikeus agenttisopimuksen purkamiseen. Sopimuksen purkamista ei ilman toisen osapuolen suostumusta voi kuitenkaan käyttää vapaasti, vaan purkamisen edellytyksenä on, että toinen osapuoli olennaisesti rikkoo sopimuksen mukaisia vastuitaan tai velvollisuuksiaan.
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymässä sopimusmallissa on lueteltu eräitä tilanteita, joissa sopimuksen purkaminen tyypillisesti tulee kyseeseen. Pelaajan kannalta tällaisia tilanteita ovat mm. se, että agentilla ei ole agenttitoiminnan arviointilautakunnan voimassa olevaa hyväksyntää toimia pelaaja-agenttina (rekisteröintiä) sekä agentin konkurssi, selvitystila tai velkasaneeraus. Pelaajalla on sopimuksen purkamisoikeus myös esim. silloin, kun agentti ei objektiivisesti todeten parhaan kykynsä mukaan edusta tai avusta pelaajaa agenttisopimuksessa tarkoitetuissa asioissa taikka kun agentti hyväksyy tai allekirjoittaa pelaajaa koskevia sopimuksia ilman pelaajan suostumusta tai valtuutusta. Muutoinkin pelaajalla on oikeus sopimuksen purkamiseen, mikäli agentti toimii olennaisesti agenttisopimuksen ehtojen vastaisesti.
Agenttisopimusta purettaessa ei tarvitse noudattaa mitään irtisanomisaikaa, vaan purkamisen johdosta sopimus päättyy välittömästi. Kuten jo edellä luetellut esimerkkitilanteetkin osoittavat, ovat purkamisperusteet niin vakavia, että sopimuksesta irtautuvaa olisi kohtuutonta vaatia odottamaan ennen purkautumisen voimaan astumista. Myöskään sopimusta purettaessa ei edellytetä mitään edeltäviä varoituksia tai huomautuksia. Sopimusta purettaessa on kuitenkin ilmoitettava purkamisperuste eli se syy, miksi sopimus halutaan purkaa.
Mikään ei luonnollisesti estä purkamisoikeuttaan käyttävää osapuolta antamasta ensin varoituksia tai huomautuksia taikka asettamasta sopimuksen päättymiselle jonkin tietyn myöhemmän ajankohdan. Käytännössä purkaminen kuitenkin toteutettaneen yleensä ilman edeltäviä varoituksia niin, että se astuu voimaan välittömästi. Purkamisen sijasta voidaan myös tyytyä sopimuksen irtisanomiseen yhden kuukauden irtisanomisajalla. Käytännössä näin meneteltäneen ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa purkamisperustetta ei haluta kertoa toiselle osapuolelle tai joissa perusteen riittävyydestä ei ole varmuutta.

Irtisanomis- tai purkamisilmoitus
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymässä sopimusmallissa on mainittu, että agenttisopimuksen irtisanomisilmoitus on toimitettava toiselle osapuolelle kirjallisesti. Purkamisen osalta ei vastaavaa ehtoa sopimusmalliin ole kirjattu, mutta asian luonteen vuoksi myös sopimuksen purkamisilmoitus on syytä toimittaa toiselle osapuolelle kirjallisesti.
Irtisanomisilmoituksessa on hyvä mainita sopimuksen päättymispäivä. Myös purkamisilmoituksessa tulee mainita sopimuksen päättymispäivä, mikäli sopimuksen halutaan purkamisen vuoksi päättyvän myöhemmin kuin välittömästi. Purkamisilmoituksessa tulee lisäksi mainita purkamisperuste tai -perusteet mahdollisimman tarkasti.
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymän sopimusmallin ehtojen perusteella kirjallinen irtisanomis- tai purkamisilmoitus voidaan toimittaa toiselle osapuolelle kirjeenä tai telefaksina viimeksi ilmoitettuun osoitteeseen tai numeroon. Myös sähköpostitse lähetettyä ilmoitusta voitaneen pitää pätevänä. Luonnollisesti muukin todistettavissa oleva tiedoksiantotapa on pätevä.
Irtisanomisaika lasketaan siten, että se alkaa kulua ilmoituksen vastaanottamisesta. Jotta yhden kuukauden irtisanomisaika tulisi täyteen, voi sopimus päättyä irtisanomispäivää seuraavana kalenterikuukautena järjestysnumeroltaan vastaavana päivänä kuin irtisanominen on toimitettu. Siten esimerkiksi 15.10.2001 toimitetun irtisanomisen nojalla yhden kuukauden irtisanomisaika olisi tullut täyteen 15.11.2001. Jos seuraavana kalenterikuukautena ei ole järjestysnumeroltaan vastaavaa päivää, irtisanomisaika tulee täyteen lähinnä edeltävänä päivänä. Siten esimerkiksi 31.10.2001 toimitetun irtisanomisen nojalla yhden kuukauden irtisanomisaika olisi tullut täyteen 30.11.2001.
Irtisanomisilmoitusta kirjeitse lähetettäessä tulee postinkulun vaatima aika normaalisti lisätä irtisanomisaikaan. Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymän sopimusmallin ehtoja voitaneen tulkita myös niin, että kirjeitsekin lähetettäessä irtisanomisaika voitaisiin laskea lähettämispäivästä. Varmuuden vuoksi postinkulun vaatima aika on kuitenkin hyvä lisätä irtisanomisaikaan. Käytännössä irtisanominen on kätevintä toimittaa telefaksilla, mikäli sellainen on käytettävissä.

Agenttisopimuksen päättymisen vaikutukset
Irtisanomisen seurauksena agenttisopimus päättyy irtisanomisajan kuluttua. Purkamisen seurauksena agenttisopimus puolestaan päättyy välittömästi tai purkamisilmoituksessa mahdollisesti asetettuna myöhempänä ajankohtana. Agenttisopimuksen päättyessä päättyvät samalla kummankin osapuolen velvollisuudet toista osapuolta kohtaan.
Agenttitoiminnan arviointilautakunnan hyväksymän sopimusmallin ehtojen perusteella agentilla on kuitenkin oikeus saada palkkionsa hänen pelaajalle neuvottelemassaan pelaajasopimuksessa mainitun sopimuskauden päättymiseen asti, mikäli pelaaja irtisanoo tai purkaa sopimuksen ilman sopimuksenmukaista purkuperustetta. Tällöin muut osapuolten velvollisuudet päättyvät sopimuksen päättyessä, mutta palkkion maksamisvelvollisuus jatkuu pelaajasopimuksessa mainitun sopimuskauden loppuun asti.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  28.12.2001

Lisäys  1.10.2005
Uudet agenttisäännöt ja tapaohjeet astuivat voimaan 1.10.2005. Uudessa järjestelmässä kaikilta jääkiekkoagenteilta edellytetään rekisteröitymistä, jonka myötä jokaisen agentin pitää tehdä agenttisopimukset kirjallisesti. Mikäli pelaajalla ei vielä ole kirjallista sopimusta agenttinsa kanssa eikä agentti sellaista pyynnöstä huolimatta tee, on pelaajan syytä ilmoittaa asiasta pelaajayhdistyksen toimistoon.
Heikki Mäkinen

Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa koskeva sääntely on siirretty kokonaan lain tasolle 1.7.2000 voimaan tulleella lailla. Joukkueurheilijan turvan järjestämisestä huolehtii lain mukaan työnantajaseura, mutta yksilöurheilijan on huolehdittava turvan järjestämisestä itse. Turva järjestetään vakuutuksella.

Uuden lain säännökset eivät olennaisesti muuta jo vuodesta 1995 alkaen voimassa ollutta urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmää, jota koskevat säännökset oli annettu asetuksella. Koska perustuslain mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla, on urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa koskevat säännökset siirretty lakiin.
Uusi laki tehostaa turvan järjestämisen laiminlyöneen seuran ja sen johdon vastuuta urheilijalle aiheutuneesta menetyksestä. Myös vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuutta koskevat määräykset parantavat joukkueurheilijan mahdollisuuksia valvoa turvaansa. Toisaalta urheilijan tapaturmaturva jää edelleenkin alhaisemmaksi kuin muuhun työsuhteeseen perustuva turva. Järjestelmä ei myöskään anna ansioperusteista turvaa muusta kuin tapaturmasta aiheutuneeseen sairauteen perustuvan työkyvyttömyyden varalta.

Urheilun luonteen muuttuminen ja sosiaaliturvajärjestelmän luominen
Huippu-urheiluun liittyy usein suuri tapaturmariski. Urheilun sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset ovatkin tulleet esille viime vuosikymmenen aikana erityisesti joukkueurheilussa sattuneiden vakavien loukkaantumisten myötä.
Urheilemista on perinteisesti pidetty vapaana kansalaistoimintana, jota harrastetaan aatteellisina yhdistyksinä toimivien urheiluseurojen piirissä. Viime vuosikymmenten aikana urheilun luonne on kuitenkin huippu-urheilun ammattilaistumisen myötä muuttunut. Huippu-urheilu vaatii usein täysipäiväisen panostuksen harjoitteluun ja kilpailutoimintaan, minkä vuoksi urheilijalla ei yleensä ole mahdollisuuksia hankkia urheilu-uransa aikana muuta ammattia urheilu-uran päättymistä silmällä pitäen. Lisäksi urheiluun liittyvän kilpailutoiminnan organisointi on muuttunut. Erityisesti joukkuelajeissa on mukaan tullut yhä korostetummin pyrkimys taloudellisen hyödyn saavuttamiseen. Myös tästä syystä kilpailutoimintaa on alettu harjoittaa perinteisestä yhdistystoiminnasta poiketen yhtiömuodossa.
Urheilutoiminnan luonteen muuttumisen perusteella eräät oikeusasteet alkoivat 1990-luvun puolivälissä katsoa urheilijan voivan olla työsuhteessa seuraan. Tästä seurasi samalla se, että urheilijan katsottiin voivan kuulua myös työntekijöiden ansioperusteisen sosiaaliturvan piiriin.
Urheilijoiden eläke- ja tapaturmaturva järjestettiin alunperin asetuksella, joka tuli voimaan 1.5.1995. Asetuksen säännöksillä joukkueurheilijoille luotiin erillinen sosiaaliturvajärjestelmänsä. Asetuksen säännökset uudistettiin jo varsin pian käytännössä saatujen kokemusten perusteella. Uusi asetus tuli voimaan 1.5.1998 ja sillä täsmennettiin joukkueurheilijoiden vakuuttamisvelvollisuuden edellytyksiä ja saatettiin myös yksilöurheilijat vakuutusturvan piiriin.

Urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmän sisältö
Urheilu kattaa nykyisin laajan kirjon eri luonteista urheilutoimintaa. Se sisältää toisaalta puhtaasti harrastuspohjaisen urheilun ja toisessa ääripäässä täysin ammattimaistuneen huippu-urheilun. Sosiaaliturvan tarpeessa ovat lähinnä ne urheilijat, joilla urheilusta saatava tulo muodostaa pääasiallisen tulolähteen.
Urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmä antaa turvan urheilussa sattuvan tapaturman sekä vanhuuden varalta. Turva on järjestettävä normaalin aktiiviuran ajan eli siihen saakka, kun urheilija täyttää 38 vuotta. Turva järjestetään pakollisella vakuutuksella. Joukkueurheilijan turvan järjestää urheiluseura tai muu kyseistä urheilutoimintaa harjoittava yhteisö silloin, kun urheilijan veronalainen palkka ylittää 56.640 markkaa vuodessa tai pelikaudessa. Yksilöurheilijan on itse huolehdittava vakuutusturvansa järjestämisestä, jos hän saa urheilemisesta vastaavan suuruiset veronalaiset tulot vuodessa. Tämän ns. ammattilaisrajan alittavat tulot ansaitseva urheilija jää pakollisen vakuutusturvan ulkopuolelle.
Tapaturmaturva käsittää vakuutuksen urheilutapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden ja tapaturmaisen kuoleman varalta. Muuhun kuin tapaturmasta aiheutuneeseen sairauteen perustuva työkyvyttömyys korvataan sairausvakuutus- ja kansaneläkejärjestelmästä.
Edellytyksenä vakuutusturvan saamiselle on, että tapaturma on sattunut urheillessa tai siihen välittömästi liittyvissä olosuhteissa. Urheilemisella tarkoitetaan paitsi itse kilpailu- tai pelisuoritusta myös ohjattua ja valvottua taikka ohjelman mukaista harjoittelua. Urheiluun välittömästi liittyvillä olosuhteilla tarkoitetaan mm. siirtymisiä kilpailu-, peli- ja harjoituspaikoille, mutta ei urheilijan vapaa-ajaksi katsottavaa aikaa kilpailu-, peli- tai harjoitusmatkoilla.
Tapaturman käsitteeseen kuuluu lähtökohtaisesti myös se, ettei seuraus ole aiheutunut toisen henkilön tahallisesta teosta. Eräisiin urheilumuotoihin kuuluu luonteenomaisena osana toiseen urheilijaan kohdistuva fyysisen voiman käyttö ja erilaiset kamppailutilanteet. Vakuutusturva kattaa urheilumuodolle ominaisen voimankäytön seurauksena syntyneet vammat. Jos kyseessä on kuitenkin selkeästi toisen urheilijan vahingoittamiseen tähtäävä tahallinen teko, joka aiheuttaa tekijälleen rikosoikeudellisen vastuun ja vahingonkorvausvelvollisuuden, ei tällaisesta teosta aiheutuva vammautuminen kuulu turvan piiriin.
Tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä maksetaan korvauksena tapaturmaeläkettä ja niihin liittyviä lisiä, kuten haitta- ja vaatelisää. Korvauksena tapaturman aiheuttamasta pysyvästä yleisestä haitasta maksetaan haittarahaa ja myös tapaturman aiheuttamista lisääntyneistä kodinhoitokustannuksista maksetaan korvausta. Lisäksi korvataan tarpeellinen lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus sekä sairaanhoidosta aiheutuneet tarpeelliset kustannukset. Urheilijan tapaturmaisen kuoleman johdosta maksetaan hautausapua sekä perhe-eläkettä.
Tapaturman aiheuttama ansionmenetys korvataan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun tapaturmasta on kulunut vuosi. Useiden joukkuelajien kohdalla urheilijalle ei yleensä aiheudu ohimenevistä vammoista urheilutulon menetystä, koska seura maksaa palkan myös loukkaantumisen ajalta. Silloin kun ansionmenetystä syntyy ns. päiväraha-aikana eli ennen kuin tapaturmasta on kulunut vuosi, se tulee korvattavaksi sairausvakuutusjärjestelmän mukaisella sairauspäivärahalla, joka määräytyy urheilijan veronalaisen ansion perusteella.
Urheilijan oikeus tapaturmakorvaukseen päättyy hänen täyttäessään 38 vuotta. Tapaturmakorvausta on kuitenkin joka tapauksessa maksettava tapaturmaa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Tarkoituksena on, että urheilija kuntoutetaan ennen korvauksen päättymistä muuhun ammattiin, josta hän voi saada toimeentulonsa ja sosiaaliturvan.
Vanhuuseläkettä maksetaan 65 vuoden iän täyttämisestä alkaen. Turva järjestetään yksityisellä eläkevakuutuksella. Vakuutusta varten vakuuttamisvelvollisen seuran tai yksilöurheilijan on maksettava vakuutusmaksuna 4,5 % urheilijan veronalaisesta palkasta tai tulosta. Kun joukkueurheilijan pelaajasopimus seuran kanssa päättyy, päättyy myös seuran vakuuttamisvelvollisuus. Tällöin vakuutus ja maksetuista vakuutusmaksuista kertynyt rahasto siirtyy seuralta urheilijalle ja muuttuu yksilölliseksi eläkevakuutukseksi ilman takaisinostoarvoa.
Tapaturmaeläkkeen ja perhe-eläkkeen perusteena olevana palkkana tai tulona pidetään joukkueurheilijan kohdalla sitä veronalaista palkkaa, jonka hän on pelaajasopimuksen perusteella pelikauden tai vuoden aikana saanut. Tämä käsite kattaa pelaajasopimuksen mukaiset kilpailumenestykseen sidotut palkkiot, kuten pisterahat ja sijoituksen mukaan määräytyvät bonukset. Urheiluseuran vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa otetaan kuitenkin huomioon vain se sopimuksen mukainen kiinteä palkka, joka etukäteen arvioiden toteutuu kilpailumenestyksestä riippumatta.

Urheiluseurojen korvausvelvollisuus
Urheilijoiden vakuuttamisen seurannasta ja yleisestä valvonnasta huolehtii Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Se myös pitää rekisteriä vakuutetuista urheilijoista ja vakuutuksenottajista. Urheilun lajiliitot ovat lisäksi velvollisia huolehtimaan siitä, että niiden piirissä kilpailutoimintaan osallistuvat urheiluseurat ja muut urheilutoimintaa harjoittavat yhteisöt sekä yksilöurheilijat järjestävät lain mukaisen vakuutusturvan. Useimpien lajien kilpailusäännöissä asetetaankin kilpailu- ja pelikelpoisuuden edellytykseksi, että lainsäädännön edellyttämä vakuutusturva on järjestetty.
Aikaisempien kokemusten perusteella on voitu todeta, että vakuutusturvan järjestämistä on käytännön syistä vaikea aukottomasti valvoa. Tämän vuoksi urheiluseuralle ja muulle urheilutoimintaa harjoittavalle yhteisölle on uudessa laissa säädetty velvollisuus korvata urheilijalle vakuuttamisen laiminlyönnin vuoksi saamatta jäänyt turva. Korvausvastuu voidaan yhdistyslain ja osakeyhtiölain säännösten nojalla ulottaa myös seuran hallinnosta vastaaviin tahoihin.
Jotta urheilija pystyisi paremmin valvomaan vakuutusturvaansa ja välttyisi laiminlyönnistä aiheutuvalta menetykseltä, on vakuutuslaitoksen annettava urheilijalle kerran vuodessa ja tarvittaessa muulloinkin selvitys vakuutusturvasta. Lisäksi vakuutuslaitoksella on ilmoitusvelvollisuus silloin, kun turvan jatkuminen estyy sen vuoksi, että seura laiminlyö vakuutusmaksujen suorittamisen.
Vakuutusmaksujen perinnän helpottamiseksi vakuutusmaksut on säädetty suoraan ulosottokelpoisiksi.

Voimaantulosäännös
Uusi laki on tullut voimaan 1.7.2000. Esim. jääkiekossa pelikausi on päättynyt huhtikuun lopussa ja osa uutta syyskuussa alkavaa sarjakautta koskevista pelaajasopimuksista on jo alkanut ennen lain voimaantuloa. Osa tulevaa kautta koskevista sopimuksista tehdään vasta voimaantulopäivän jälkeen ennen uuden kauden alkua. Jalkapallossa pelikausi on puolestaan parhaillaan meneillään. Osa ennen lain voimaantuloa alkaneista pelaajasopimuksista saattaa myös kattaa useamman pelikauden.
Lain esitöiden mukaan lakia säädettäessä on pidetty tarkoituksenmukaisena, että lakia sovellettaisiin lajikohtaisesti yhtenäisesti kaikkiin pelaajiin. Toisaalta ei ole nähty perusteita siirtää lain soveltamista useamman vuoden jatkuvien sopimusten osalta vasta niiden päättymisen jälkeiselle ajalle. Siksi laki on säädetty sovellettavaksi ennen 1.10.2000 solmittuun pelaajasopimukseen vain siltä osin, kuin se koskee uutta pelikautta, joka alkaa 1.10.2000 tai sen jälkeen.
Esim. jääkiekon osalta voimaantulosäännös tarkoittaa sitä, että lain säännökset tulevat viimeistään 30.9.2000 tehtävien pelaajasopimusten osalta sovellettaviksi vasta pelikaudesta 2001-2002 alkaen. Siihen asti noudatetaan aikaisempaa asetusta. Sen sijaan vasta 1.10.2000 tai sen jälkeen tehtävien pelaajasopimusten osalta uusi laki tulee sovellettavaksi heti sopimuksen tekemisestä alkaen.

Säännösten eräitä ongelmakohtia
Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvajärjestelmä on yleisiä ansioperusteisia sosiaaliturvajärjestelmiä suppeampi. Se antaa rajoitetun turvan tapaturman varalta sekä vanhuuden turvan. Muun kuin tapaturman aiheuttaman sairauden kohdalla urheilijan turva tulee sairausvakuutus- ja kansaneläkejärjestelmästä. Urheilijalla on oikeus urheilu-uransa päätyttyä ainoastaan työttömyysturvalain mukaiseen ei-ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan samoin edellytyksin kuin vasta työmarkkinoille tulevalla henkilöllä. Urheilijat ovat palkkaturvan piirissä.
Eri urheilulajien taloudelliset mahdollisuudet sosiaaliturvan kustantamiseen ovat pitkälle sidoksissa lajin saavuttamaan suosioon ja kilpailutoiminnan ammattimaisuuteen. Parhaat taloudelliset edellytykset sosiaaliturvan kustantamiseen ovat luonnollisesti siellä, missä urheilu on muuttunut selkeimmin liiketoiminnaksi. Uuden lain esitöissä on tämän perusteella katsottu, että urheilijoiden sosiaaliturvan siirtäminen yleisen työeläke- ja tapaturmakorvausjärjestelmän piiriin johtaisi todennäköisesti siihen, että turvan laiminlyönneistä aiheutuvat vastuut jäisivät pitkälti työeläke- ja tapaturmajärjestelmiä rahoittavien muiden tahojen kustannettaviksi. Mikäli taas urheilujärjestelmälle itselleen asetettaisiin sisäinen yhteisvastuu sosiaaliturvansa laiminlyönneistä, nämä vastuut jäisivät viime kädessä muutaman parhaiten menestyvän lajin kannettaviksi. Näiden seikkojen on katsottu asettavan rajoituksia sille, miten urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmä voidaan käytännössä toimivalla tavalla toteuttaa.
Urheilijoiden sosiaaliturvajärjestelmän tarkoituksena on suojata heikompaa osapuolta eli urheilijaa. Tässäkin suhteessa urheilija on rinnastettavissa muihin työntekijöihin. Lain esitöissä nähdyt rajoitukset eivät tällöin ole erityisen perusteltuja, sillä muidenkaan työntekijöiden kohdalla ei alan taloudelliselle kantokyvylle tai vastuun kohdistumiseen liittyville seikoille ole annettu merkitystä.
Aktiivinen urheilu-ura kestää yleensä varsin lyhyen ajan. Urheilu-uran päätyttyä urheilija on yleensä vielä parhaassa työiässä. Useimmilla urheilijoilla ei kuitenkaan ole siviiliammattia, joka mahdollistaisi suoran työelämään siirtymisen. Urheilija jää tällöin yleisen sosiaaliturvan piiriin, ellei hänen urheilutulojaan ole ohjattu riittävän turvan luomiseen. Urheilijan asemaa on pyritty parantamaan mm. urheilutulojen rahastointiin liittyvillä verolainsäädännön uudistuksilla. Urheilija voi täydentää puutteellista sosiaaliturvaansa myös vapaaehtoisilla vakuutuksilla ja muilla omilla toimenpiteillään.
Urheilijan tapaturma-alttius seuraa harvoin hänen tulotasoaan. Joukkueurheilussa tilanne on usein täysin päinvastainen, kun ylemmällä sarjatasolla olevaan joukkueeseen tuleva nuori pelaaja joutuu kilpailemaan pelipaikastaan alempaa sarjatasoa fyysisemmässä ympäristössä. Erityisesti junioritasolta tulevien pelaajien kohdalla tilanne on tällöin lisäksi se, että heidän tulonsa eivät vielä mahdollista puutteellisen sosiaaliturvan omatoimista täydentämistä. Lisäksi pelipaikan saamiseen ja vakiinnuttamiseen liittyvät seikat ovat nuorelle pelaajalle yleensä niin tärkeitä, ettei puutteellista sosiaaliturvaa edes huomata tai sen ei ainakaan anneta vaikuttaa tehtäviin ratkaisuihin.
Vaikka kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että urheilija yhä useammassa suhteessa rinnastetaan muihin työntekijöihin, on sosiaaliturvan kohdalla tyydytty kompromissiratkaisuun. Tätä on vaikeaa ymmärtää ainakin niiden urheilulajien kohdalla, jotka ovat voimakkaimmin ammattilaistuneet ja muuttuneet selkeimmin liiketoiminnaksi.
Laissa säädetty työkyvyttömyysturva kattaa vain tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta maksettavan tapaturmaeläkkeen, jota maksetaan vasta vuoden kuluttua tapaturmasta, jos työkyvyttömyys edelleen jatkuu. Ulkomailta tulevat urheilijat jäävät alle vuoden pituisten sopimusten osalta kokonaan vaille työkyvyttömyysturvaa, koska he eivät ole alle vuoden kestävän maassaolon aikana oikeutettuja edes sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan.
Vaikka urheilijan sosiaaliturvaa on huomattavasti parannettu siitä, mikä se on ollut 1990 -luvun alkupuolella, ei nykyinen järjestelmä ole vielä täysin tyydyttävällä tasolla. Viime vuosina sattuneet muutamat vakavat loukkaantumiset ovat osoittaneet järjestelmässä selviä aukkoja. Urheilijoiden edustajilla ja etujärjestöillä on tämän vuoksi vielä paljon työsarkaa.
Erityisesti joukkueurheilijoiden kohdalla on kunkin lajin pelaajayhdistyksillä merkittävä rooli pelaajien sosiaaliturvajärjestelmän parantamisessa. Pakollisia vakuutuksia koskevilla ehdoilla, pakollista järjestelmää täydentävillä vapaaehtoisilla vakuutuksilla sekä pelaajasopimusten ehdoilla järjestelmän aukkoja voidaan paikata. Esim. jääkiekon pelaajayhdistyksen toiminnassa tämä on otettu huomioon, minkä seurauksena jääkiekkoilijoiden sosiaaliturva onkin saatu pakollista järjestelmää selvästi paremmalle tasolle. Saavutettuihin tuloksiin ei kuitenkaan pidä tyytyä, vaan järjestelmää on edelleenkin kehitettävä.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  4.8.2000

Maaliskuussa 1999 voimaan tulleen tuloverolain muutoksen myötä on urheilijoiden saamia tuloja voitu siirtää ilman välittömiä veroseuraamuksia erillisiin rahastoihin. Tuloverolakiin on tuolloin lisätty säännökset urheilutulon jaksottamisesta valmennus- ja urheilijarahastojen avulla. Vuoden 2002 alusta voimaan tulleen muutoksen myötä säännöksissä mainittuja rahamääriä on pyöristetty.

Jo aikaisemmin on yksilölajien urheilijoilla ja maajoukkuetason jääkiekkoilijoilla ollut mahdollisuus rahastoida urheilutulojaan ja saada ne verotetuiksi vasta siinä vaiheessa, kun tulot nostetaan rahastosta. Uudessa järjestelmässä tämä mahdollisuus on laissa säädetyin edellytyksin kaikilla urheilijoilla lajiin ja tasoon katsomatta.
Nykyisten säännösten mukaan urheilija voi urheilu-uransa jälkeistä aikaa silmällä pitäen siirtää varsinaiseen urheilijarahastoon verotta osan urheilemisesta saamistaan tuloista. Myös valmennusrahastot kuuluvat rahastointijärjestelmään, mutta niiden tarkoituksena on nimensä mukaisesti varmistaa yksilölajien urheilijoille mahdollisuus etukäteen varautua valmentautumisesta aiheutuviin kuluihin. Tässä artikkelissa keskitytään urheilijarahastoja koskevien säännösten selvittämiseen.

Rahastot
Rahastojen tulee olla säätiömuotoisia itsenäisiä rahastoja taikka erillisiä rahastoja jo olemassa olevissa säätiöissä. Säätiöltä edellytetään vähintään 25.228,19 euron (150 000 markan) peruspääomaa. Säätiön säännöt samoin kuin niiden muutokset vahvistaa patentti- ja rekisterihallitus, jolle kuuluu myös säätiöiden yleinen valvonta. Lisäksi säätiön ja sen alaisten rahastojen on vuosittain toimitettava tiedot toiminnastaan verohallitukselle.
Rahastointiin hyväksytyt säätiöt nimeää valtiovarainministeriö. Lakiin ei ole katsottu tarpeelliseksi ottaa erikseen säännöksiä siitä, millaisen aloitteen pohjalta nimeäminen tapahtuu. Käytännössä aloitteentekijöinä ovat urheilun keskeiset järjestöt. Uusia säännöksiä valmisteltaessa pidettiinkin todennäköisenä, että Suomeen syntyy yksi yleinen kaikille lajeille tarkoitettu rahasto ja että sen lisäksi ainakin hiihto, yleisurheilu ja jääkiekko tulisivat käyttämään omia säätiöitään.
Rahastointiin hyväksyttyjen säätiöiden säännöt pyritään pitämään mahdollisimman samanlaisina ja lisäksi tarkoituksena on, että rahastojen hoidossa ja niiden sijoitustoiminnassa noudatetaan muutoinkin yhteneväisiä periaatteita. Urheilijoiden rahastoihin siirtämät varat on pidettävä kokonaan erillään lajiliittojen varoista. Siten lajiliittojen mahdolliset talousvaikeudet eivät vaaranna rahastoissa olevien urheilijoiden varojen säilymistä. Rahastojen tulee olla valtakunnallisia, joten esim. seuratasoisia rahastoja ei hyväksytä.

Uheilijarahasto
Urheilijat voivat verovapaasti siirtää urheilijarahastoon enintään 20 prosenttia urheilemisesta kotimaassa saamiensa bruttotulojen määrästä. Siirron enimmäismäärä on kuitenkin ollut 25.228,19 euroa (150.000 markkaa) vuotta kohti. Vuoden 2002 alusta lukien siirron enimmäismäärä on 25.000 euroa vuodessa. Rahastoon siirrettäville varoille ei ole laissa säädetty mitään euromääräistä alarajaa. Säätiöiden tai rahastojen säännöissä on kuitenkin mahdollista määrätä siirron vähimmäismäärästä.
Jotta urheilutulon rahastointi olisi ylipäätään mahdollista, on urheilijan saaman urheilutulon oltava vähintään sosiaaliturvassa sovelletun ammattilaisrajan edellyttämä määrä eli 9.418,52 euroa (56.000 markkaa) vuodessa. Vuoden 2002 alusta lukien määrä on pyöristetty 9.400 euroon. Tätä pienemmillä tuloilla verovapaata rahastointia ei voi lainkaan käyttää.
Urheilijarahastoon voidaan siirtää vain urheilemisesta välittömästi saatuja tai niihin rinnastettavia tuloja. Tyypillisiä urheilutuloja ovat joukkuelajeissa työsuhteessa olevien pelaajien palkat ja yksilölajeissa kilpailuissa saadut rahapalkkiot. Urheilutuloa ovat myös ns. kolmikantasopimuksiin perustuvat sponsorointitulot, joissa sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja sponsoroija. Urheilutulona ei kuitenkaan pidetä sellaisista mainossopimuksista, tuote-esittelyistä ja muista sponsorointisopimuksista saatuja tuloja, joissa lajiliitto ei ole sopijapuolena. Myöskään ulkomailta saatuja tuloja ei ole lainkaan mahdollista rahastoida verovapaasti.
Urheilijarahastoon on mahdollista siirtää varoja verovapaasti koko urheilu-uran ajan. Vuotuinen enimmäismäärä 25.000 euroa on käytettävissä jokaisena vuotena niin kauan kuin urheilu-ura jatkuu. Rahastoon siirretyt varat tulevat verotettaviksi ansiotuloina vasta urheilu-uran päätyttyä. Rahastointijärjestelmässä urheilu-uran katsotaan päättyneen, jos urheilutulot jäävät kahtena peräkkäisenä vuotena alle 9.400 euron taikka jos uran päättyminen on vammautumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi selvästi todettavissa. Urheilu-uran ei kuitenkaan katsota päättyneen, mikäli urheilija osoittaa vielä jatkavansa uraansa, vaikka urheilutulot väliaikaisesti jäävätkin alle ammattilaisrajan. Urheilija voi toki itsekin ilmoittaa urheilu-uransa päättymisestä.
Urheilijarahastoon siirretyt varat pysyvät rahastossa koko urheilu-uran ajan. Urheilija ei siten voi vielä uransa aikana nostaa rahastossa olevia varojaan. Uran päätyttyä rahastossa olevat urheilijan varat purkautuvat vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden kuluessa tasasuuruisina erinä. Näissä rajoissa urheilija saa itse päättää tuloutumisjakson pituudesta. Päätös on kuitenkin tehtävä ennen tuloutumisajan alkua.
Kuolemantapauksessa rahastossa olevat urheilijan varat tuloutuvat kerralla kuolinvuoden ansiotuloksi.
Urheilijarahastossa olevat varat ovat myös varallisuusverotuksessa verovapaita.

Rahastoinnin hyödyt
Urheilutulojen rahastoinnilla on saatavissa huomattavia hyötyjä. Rahastoinnilla voidaan ensinnäkin tasoittaa urheilu-uran aikaisia tuloja myös uran päättymisen jälkeiselle ajalle. Aktiiviuran päätyttyä urheilijoiden tulotaso useassa tapauksessa laskee huomattavasti siitä, mihin urheilu-uran aikana on totuttu. Lisäksi urheilijoiden pakollinen sosiaaliturva ei ole kovinkaan kattava. Urheilijarahastoon siirretyt tulot nostetaan tasasuuruisina erinä vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden aikana urheilu-uran päättymisen jälkeen. Näinä vuosina rahastosta nostettavat määrät helpottavat entisen urheilijan työllistymistä tai kouluttautumista uuteen ammattiin.
Rahastoinnilla on saatavissa myös verohyötyjä. Koska valtion tulovero määräytyy progressiivisen asteikon perusteella, on veron määrä suhteellisesti sitä suurempi mitä korkeammaksi tulojen kokonaismäärä nousee. Rahastosiirroilla osa urheilutuloista voidaan siirtää verotettavaksi vasta myöhemmin, jolloin progressio alenee. Lisäksi eri vuosien urheilutulojen mahdollisia eroja voidaan tasoittaa rahastosiirron vuotuisen enimmäismäärän puitteissa. Luonnollisesti verohyödyt ovat progression vuoksi sitä suuremmat mitä korkeampi urheilijan tulotaso on.
Verohyötyjä voidaan saada vielä urheilu-uran päättyessäkin. Koska urheilija voi uransa päättyessä itse päättää rahastossa olevien varojensa tuloutumisajasta viiden ja kymmenen vuoden rajoissa, on tulevien vuosien verotettavan tulon määrään mahdollista vaikuttaa. Verohyödyn saaminen edellyttää tällöin mahdollisimman tarkkaa tietoa siitä, kuinka suureksi kokonaistulotaso urheilu-uran päätyttyä muodostuu ja mitä muutoksia siinä tulee olemaan.
Rahastoinnilla saatavan verohyödyn määrää alentaa jonkin verran se, että myös rahastossa oleville urheilijan varoille kertyvä tuotto verotetaan ansiotulona. Urheilu-uran päättyessä rahastossa olevien varojen määrä siihen asti kertyneine tuottoineen tuloutuu tasasuuruisina erinä viiden ja kymmenen vuoden rajoissa. Lisäksi tuloutumisaikana vielä kertyvä lisätuotto verotetaan viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden ansiotulona.

Jääkiekkoilijat
Ruotsissa rahastointijärjestelmä on luotu vuonna 1983 erään yksittäisen jääkiekkoseuran aloitteesta. Myös Suomessa jääkiekkoväki on jo pitkään vaatinut rahastoinnin sallimista. Maajoukkuejääkiekkoilijoille rahastointi hyväksyttiinkin Keskusverolautakunnan vuonna 1994 antamalla päätöksellä. Keskusverolautakunta olisi hyväksynyt rahastoinnin myöskin SM-liigapelaajille, mutta Korkein hallinto-oikeus kumosi tämän päätöksen vuonna 1995. Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan ottanut kantaa rahastoinnin hyväksyttävyyteen sinänsä, vaan Keskusverolautakunnan päätöksen kumoaminen perustui siihen, että asiassa annettu selvitys oli puutteellinen.
Vuodesta 1999 alkaen rahastointi on tuloverolain muutoksen myötä tullut mahdolliseksi kaikille jääkiekkoilijoille. Rahastoinnin edellytyksenä on ollut ainoastaan ns. ammattilaisrajan edellyttämä bruttotulotaso eli vähintään 9.418,52 euroa (56.000 markkaa) vuodessa. Vuoden 2002 alusta lukien määrä on pyöristetty 9.400 euroon.
Jääkiekkoilijoilla on heti lainmuutoksen voimaantulosta lähtien ollut käytettävissään rahastointimahdollisuus myös oman  lajiliittonsa puitteissa. Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja ammatinedistämissäätiön ylläpitämään Jääkiekkoilijoiden palkkarahastoon on mahdollista siirtää pelaajapalkkoja kuusi kertaa vuodessa ja pelaaja voi valita kerralla siirrettävän määrän. Rahastointia varten on laadittu erillinen lomake, joita saa seurojen toimistoista. Samalle lomakkeelle voi merkitä koko kauden aikana rahastoon siirrettävät määrät tai vaihtoehtoisesti jokaista rahastosiirtoa varten voidaan täyttää oma lomake.
Käytännössä pelaajan työnantajaseura tai -yhteisö siirtää pelaajan haluaman määrän suoraan rahaston tilille. Seura voi tilittää varoja esimerkiksi kuukausittain palkan maksun yhteydessä tai yhtenä eränä ennen rahastointipäivää. Rahastointipäivät ovat 28.2., 30.4., 30.6., 31.8., 31.10. ja 15.12. kunakin vuonna. Vuotuinen enimmäismäärä on siis vuoden 2002 alusta lukien 25.000 euroa, joka tulee ottaa huomioon rahastosiirtoja suunniteltaessa. Lisäksi on otettava huomioon, että rahastoon on mahdollista siirtää enintään 20 prosenttia urheilemisesta kotimaassa saaduista bruttotuloista.
Jääkiekkoilijan työnantajaseura tai -yhteisö saattaa uran aikana vaihtua hyvinkin monta kertaa. Suomessa pelattaessa tällä ei ole vaikutusta rahastointimahdollisuuksiin. Mikäli pelaaja kuitenkin siirtyy jatkamaan uraansa ulkomaille, ei sieltä saatuja tuloja ole mahdollista rahastoida. Toisaalta pelaajan urheilu-uran ei katsota päättyvän ulkomaille siirtymiseen, vaan rahastointia on mahdollista jatkaa Suomeen palaamisen jälkeen aina pelaajauran päättymiseen asti.
Tuloverolain muutosta valmisteltaessa urheilujärjestöjen edustajat esittivät rahastosiirtojen vuotuiseksi ylärajaksi 200.000 markkaa. Tämä esitys ei siis tullut hyväksytyksi, vaan vuotuiseksi ylärajaksi säädettiin laissa 150.000 markkaa, joka on nyt vuoden 2002 alusta pyöristetty 25.000 euroon. Ruotsissa rahastosiirroille ei ole asetettu vuotuista ylärajaa. Nähtäväksi jää, saadaanko myös Suomessa yläraja jatkossa korotetuksi tai poistetuksi jopa kokonaan. Tämänhetkinen yläraja täyttänee ainakin SM-liigapelaajien keskimääräistä palkkatasoa vastaavaa palkkaa ansaitsevien jääkiekkoilijoiden rahastointitarpeet. Huippupelaajilla ja jo lähellä pelaajauran päättymistä olevilla kiekkoilijoilla rahastointitarve saattaa toki olla suurempikin.
Lisätietoa Jääkiekkoilijoiden palkkarahaston hallinnoinnista ja sen sijoituspolitiikasta on luettavissa SJRY:n kotisivuilta.
____________________________________________________
Kirjoittaja:  Heikki Mäkinen
Kirjoitettu:  27.7.2000
Muokattu:   28.5.2002